Innostuin tilaamaan näppärän pikku tablettitietokoneen, kun sain koekäyttää kaverin vastaavaa laitetta. Vekotin maksoi vain satasen, ja saapui tänään. Hypisteltyäni laitetta tunnin verran olen kironnut ajatuksissani useasti ja ääneen kerran, ja halunnut paiskata rakkineen seinään kahdesti.
Henkilökohtainen mikrotukihenkilöni purki tuotteen paketista ja luki paperille tulostetun käyttöohjeen ensimmäiseltä sivulta, että laite pitää ensin laittaa lataukseen vähintään neljäksi tunniksi, ennen kuin sen voi käynnistää. Hän kaivoi latauspiuhan paketista, laittoi laitteen lataukseen ja poistui nukkumaan, ennen kuin neljä tuntia ehti kulua.
Minä käynnistin vekottimen omin neuvoin tunti sitten. Paperilla olevan käyttöohjeen avulla onnistuin kertomaan laitteelle gmail-tilini ja salasanani. En tajunnut, että nyt kuka tahansa, joka saa tablettini käyttöönsä, voi lähettää sillä sähköpostia minun nimissäni.
Sitten yritin seurata paperilla olevan käyttöohjeen ohjetta, kuinka valmistajan nettisivulta ladataan laitteelle sen perusteellisempi käyttöohje. Tabletilla pääsi nettiin yllättävän helposti, mutta valmistajan nettisivuilla navigoiminen ei mennyt yhtään niin kuin paperissa luki. Jouduin käynnistämään toisen tietokoneen, jonka isomman ruudun avulla jaksoin surffata samalla nettisivulla niin kauan, että löysin uuden laitteeni käyttöohjeen.
Sitten surffasin tabletilla samalle sivulle ja latasin käyttöohjeen. Se latautui ihan kivasti, mutta tabletti ei suostunut avaamaan sitä. Arvelinkin, että laitteessa ei varmaan ole valmiina ohjelmaa, jolla saa pdf-tiedoston auki, ja käyttöohje oli pdf-muodossa. Juuri siksi halusinkin aloittaa siitä käyttöohjeen lukemisesta, kun ajattelin löytäväni siitä ohjeen, mistä saa ohjelman, jolla saa pdf-tiedostot auki.
Latasin käyttöohjeen oikealle tietokoneelle ja selasin sitä. Ei mitään mainintaa mistään pdf-ohjelmista, mutta jotain epämääräistä siitä, mistä voi ladata tabletille lisää ohjelmia. Vihaan yrityksen ja erehdyksen menetelmällä oppimista aivan erityisesti informaatioteknologisten laitteiden parissa, mutta muuta vaihtoehtoa ei nyt ollut. Sovelluskaupassa oli tarjolla jos jonkinlaista ilmaista Office-pakettia, joiden käyttöehdoissa piti hyväksyä se, että ohjelma saa lukea kaikki puhelutietoni ja sähköpostieni liitetiedostot. Lopulta löysin wanhan kunnon Adobe Acrobat Readerin, latasin sen, ja sain käyttöohjeen auki myös tabletin ruudulla. Siihen mennessä olin vasta kerran suunnitellut paiskaavani laitteen säpäleiksi lattialle ja muutaman kerran ajatellut hiljaa mielessäni "voi v...".
Ajattelin, että tabletilla voisi olla kätevää katsoa paikallisen joukkoliikenteen palveluntarjoajan nettisivuilta, milloin seuraava bussi lähtee. Mikrotukihenkilöni opastuksella onnistuin laittamaan sen sivun Älykännykkäni mobiiliselaimen yhdeksi kirjanmerkiksi. Harmi vain, että Älykännykkäni mobiiliselain käynnistyy niin hitaasti, että pari seuraavaakin bussia ehtii yleensä lähteä, ennen kuin oikea sivu on latautunut. Tabletti voisi toimia nopeammin.
Löysin (mainitsinko jo, että aivan erityisesti vihaamallani, varsinkin mitä tulee tietokoneisiin?) yrityksen ja erehdyksen menetelmällä jonkin Apps- tai Widgets-valikon, jossa oli paljon sellaisia kuvakkeita, joissa ei ollut mitään muuta sisältöä kuin teksti "kirjanmerkki". Käyttöohjeen mukaan kuvakkeen voi raahata aloitusnäytölle hyvinkin näppärästi. Kävihän se näppärästi, mutta kirjanmerkkiin oli ikävä kyllä sittenkin valmiiksi integroitu sisältöä: se johtaa tabletin valmistajan kotisivulle. Ei! Ei ei! Undo! Miten tämä poistetaan tästä?
Käyttöohjeen mukaan
"To remove an item from the Home screen, tap and hold the item until the Remove option appears at the top of the screen. Simply drag the item to the Remove option"
mutta kun napautan kuvaketta, se ei odota uutta pito-otetta, vaan avaa välittömästi ikkunan, joka kysyy
" Haluatko avata tämän sivun tällä selaimella vai toisella selaimella?
Vain tällä kertaa vai aina?"
eikä Remove-optio koskaan ilmesty näkyviin.
Tässä kohtaa tunsin toisen kerran halua heittää uuden, hienon laitteeni seinään, enkä pystynyt enää vastustamaan tarvetta lausua voimasana ääneen.
Muistin taas yhden syyn, miksi vihaan tietokoneita yleisesti, ja uusien laitteiden ostamista erityisesti: niiden kanssa joutuu askartelemaan ja hääräämään ja näkemään tuhottoman paljon vaivaa, ennen kuin niistä tulee käyttökelpoisia siihen tarkoitukseen, johon ne hankittiin. Minä haluan laitteen, joka on käyttövalmis sitten, kun sen akku on ladattu täyteen.
Tästä opin ainakin sen, että vaikka pari kertaa viikossa olisin valmis heittämään myös Älykännykkäni päin seinää, sitä ei kannata tehdä. Pahimmassa tapauksessa joutuisin ostamaan uuden, ja siihen hermoni vasta hajoaisivatkin. Älykännykkä toimii välillä aika hitaasti, ja välillä se ei toimi ollenkaan, mutta olen jo oppinut tunnistamaan, milloin se on akun irroittamisen tarpeessa. (Ilmaiseksi vähänkäytettynä saamani Älykännykkä on ollut hinta-laatu-suhteeltaan harvinaisen huono hankinta.)
Modernin ihmisen yleissivistykseen pitäisi kuulua kyky kaivaa uusi laite paketista ja ottaa se käyttöön, mutta siihen minä en kykene. Joko laitteiden tai niiden käyttöohjeiden suunnittelu on edennyt käyttäjäepäystävällisempään suuntaan, kun
osasin käyttöohjeen avulla ajastaa 1980-luvulla valmistetun videonauhurin nauhoittamaan haluamani ohjelmat(!), mitä on kuulemma pidetty älykkyystestinä, jonka vain diplomi-insinööri voi läpäistä. Nyt en osaa asettaa nettisurffailuun tarkoitettuun laitteeseen kirjanmerkkiä.
Asentamisessa olen tullut isääni, joka kuluttaa minkä tahansa uuden laitteen asennuksen aikana suuren määrän voimasanoja. Henkilökohtainen mikrotukihenkilöni soveltaa toista lähestymistapaa, eli asennuskaljoja. Ilmankos mikrotukihenkilö asentelikin viime kesänä omaan läppäriinsä Linuxia kolme päivää ilman merkittävää hermojen kiristymistä.
Ehkä vika onkin siinä, että olen yrittänyt ottaa uutta laitetta käyttöön liian selvin päin. Pitääpä huomenna kokeilla toista lähestymistapaa. Toivottavasti opin käyttämään tablettiani ennen, kuin se hajoaa vanhuuttaan.
