A4-saastetta

Yritän löytää blogosfääristä inspiraatiota roinan karsimiseen. Minimalistien mukaan tulee keventynyt ja virkeä olo, kun ei enää kompastele tavaravuoriin ja löytää tarvitsemansa esineet nopeasti.

"Ennen homman aloittamista meillä oli kaksi mapillista paperia. - - Tuntikausien paperijumppa on nyt ohi ja voi miten kevyt olo onkaan! Lopulta säilytettävää paperia jäi vajaa mapillinen. Siitäkin osan olisi voinut vielä skannata ja silputa, mutta olkoon." [Minimalismin Ilo] 

En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Meillä on kymmenkunta hyllymetriä mappeja, koteloita, laatikoita ja muovitaskuja täynnä arkistoitavia papereita. Jos luentomonisteet lasketaan arkistoitaviksi papereiksi, eikä kirjoiksi, niistä tulee vielä muuttolaatikollinen lisää. On luentomuistiinpanoja, laskuharjoitusten malliratkaisuja, oppitunteja varten valmistelemiani materiaaleja ja kodinkoneiden käyttöohjeita. Puolison firman arkistosta suurinta osaa säilytetään firman toimistolla, täällä on vain kuutiometri useimmin tarvittavia ajankohtaisia papereita. Suurin osa gradun lähdeartikkeleista on sentään pdf-muodossa, mutta muutamia artikkeleita olen joutunut kopioimaan, kun yliopiston kirjastolla on vain paperille painettu versio Electrochemical Societyn vertaisarvioidusta journaalista.

Työpöydälläni on sedimentti-järjestelmällä arkistoitu paperikasa. Jos tiedän suunnilleen, miltä ajalta jokin tarvitsemani paperi on peräisin, osaan arvata, miltä syvyydeltä sitä pitäisi kaivella. Paperikasaa ei missään tapauksessa saa hajottaa, koska silloin sedimentit sekoittuisivat ja minulta katoaisi viimeinenkin tuntuma siihen, mistä päin minkäkin paperin etsinnät kannattaa aloittaa.

Paperikasaa penkovan tasmaniantuholaisen kissan aiheuttama rapina on yksi niitä harvoja ääniä, jotka saavat minut pomppaamaan pystyyn välittömästi. Toinen, lähes yhtä hälyttävä ääni on oksentamaan valmistautuvan kissan köhinä.

Olisi hyvä saada työhuoneen ovi kiinni, niin että kissa ei pääsisi pöydälle papereiden kimppuun. Harmi kyllä, meillä on oviaukossakin niin paljon roinaa, että oven sulkeminen ei onnistu.

Mietin mielikuvaharjoitusta: Mitä jos tulipalo tai tulva tuhoaisi suuren osan irtaimistostani? Jos pelastuslaitoksen savusukeltaja voisi käydä pelastamassa jotakin ehdottoman tärkeää, mitä lähettäisin hänet hakemaan - kaikki kolme kirjahyllyäkö? Saattaisi olla hyvä ajatus skannata tietokoneelle (ja varmuuskopioida muistitikulle) kaikki pelastamisen arvoinen nyt kun on vielä rauhallista, kun katastrofi ei ole vielä iskenyt. Katastrofi tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, jos ei tulipalon tai kadonneen muuttokuorman muodossa, niin viimeistään tuhoeläimen saadessa silppuamiskohtauksen.

Aloitan arkiston digitointiprojektin heti huomenna ensi viikolla kesälomalla sitten, kun gradu on valmis sitten, kun minun pitää vältellä jotakin muuta suurta projektia.