Seuraava puhelinmyyjä soitti, ja oli tavallistakin sinnikkäämpi.
Myyjä: - Hei, täällä on Sinnikäs Sihteeri Sijoituspankista! Haluaisitko tulla meidän konttoriin keskustelemaan varallisuudenhoidosta ja sijoitusratkaisuista? Sopisiko paremmin aamu- vai iltapäiväaika?
Minä: - Kiitos, mutta ei kiitos. Minulla on tällä hetkellä niin vähän rahaa, että en ole teidän kannaltanne kiinnostava asiakas.
Myyjä: - No mutta tule käymään meidän konttorissa, niin katsotaan, mikä on tilanne! Sopiiko huomenna, ja onko aamupäivä parempi, vai iltapäivä?
Minä: - Eikun mulla on huomenna pakollinen luento kello 10--12, ja rahaa ei tosiaan ole sijoitettavaksi asti...
Myyjä: - Eli iltapäivä sopii paremmin! Varaan sulle ajan kello 13, ja Sijoituspankin konttorihan on ihan tuossa torin vieressä, Pankkikatu 1 Aa Bee.
Tässä kohtaa päätin, että jos ajanvaraussihteeri välttämättä haluaa, että minunkaltaiseni persaukinen jatko-opiskelija tulee haaskaamaan sijoituspankkiirien työaikaa, niin tapahtukoon sitten hänen tahtonsa. Hyvällä tuurilla saan ilmaisen kahvinkin.
Sijoituspankin konttoriin pääsi sisälle vain soittamalla ovisummeria. Vastaanottoaulassa oli nutturapäinen sihteeri, joka ei ollut aivan yhtä sinnikäs kuin puhelinkeskuksen ajanvaraussihteeri. Nutturapäisellä sihteerillä oli niin korkeat kengänkorot, että hän ei osannut kävellä niillä.
Tummaan pikkutakkiin pukeutunut sijoituspankkiiri tarjosi kupin kahvia, eikä tiennyt, mitä eroa on vähälaktoosisella ja laktoosittomalla maidolla. Valistin häntä sen verran, että vähälaktoosisessa laktoosia on vähän, ja laktoosittomassa sitä ei ole yhtään, mutta en jatkanut keskustelua siitä, mitä eroa näillä on vaikeasti laktoosivammaisen ihmisen vatsassa. Työhuoneensa seinällä sijoituspankkiirilla oli kehystetty Certificate of Constant Improving.*
Sijoituspankkiiri teeskenteli olevansa kohteliaan kiusaantunut kysyessään ikääni ja taloudellista tilannettani. Kerroin, että minulla on puolen vuoden määräaikainen työsuhde, ja nettopalkkani on noin 900 euroa kuussa. Asuntolainan lyhentämisen jälkeen ei yleensä jää niin paljoa ylimääräistä rahaa, että siitä riittäisi sijoitettavaksi asti. Ja lapsena perinnöksi saamani muutamat tuhannet eurot ovat oman pankkini Rahastossa, jossa ne ovat maanneet 20 vuotta.
Sijoituspankkiiri selvitti, että Rahasto sijoittaa suomalaisten yritysten osakkeisiin, ja kaivoi netin syövereistä kuvaajan, joka esitti jotakin suomalaisiin osakkeisiin liittyvää indeksiä viimeisten 25 vuoden ajalta. Kuvaajasta erottui muutama nousukausi ja muutama laskukausi, ja juuri nyt suomalaisten firmojen osakkeet ovat nousseet ennätyksellisen nopeasti ennätyksellisen korkealle. Sijoituspankkiiri vetosi siihen, että jos rahasto-osuuksia yleensä yritetään ostaa halvalla ja myydä kalliilla, niin nyt voisi olla hyvä aika myydä Rahastoni ja ostaa jotain muuta.
Minä ihmettelin, miksi kuvaajan mukaan suomalaisilla firmoilla menee nyt ennätyksellisen hyvin, kun julkinen keskustelu keskittyy lähinnä siihen, että Suomessa ei verojen vuoksi kannata tehdä mitään bisnestä. Sijoituspankkiirin mukaan suomalaisella yhteiskunnalla menee kituliaasti, mutta firmoilla menee hyvin. Ja eurooppalainen elvytyskin pukkaa markkinoille rahaa, jonka ylitarjonta johtaa siihen, että kaikki hinnat nousevat, joten myös suomalaisten osakkeiden hinnat nousevat.
Minä kysyin, minkä rahastojen hinnat ovat nyt niin alhaalla, että niitä kannattaisi ostaa. Sijoituspankkiiri mainitsi ensimmäiseksi Venäjän, mutta lisäsi nopeasti, että siinä on tietysti arvaamattoman suuret riskit. Osasikohan hän lukea sekunnin murto-osassa ilmeestäni, mitä minä ajattelen Venäjän-liiketoiminnasta?**
Sijoituspankkiiri jatkoi ehdottamalla kehittyvien maiden eli Kiinan ja Etelä-Amerikan rahastoja. Nyt oli minun vuoroni teeskennellä olevani kohteliaan kiusaantunut kysyessäni vaikeita, eli minkäslaista toimintaa oikein tukisin, jos sijoittaisin rahani kehittyviin maihin.
Sijoituspankkiiri myönsi, että Sijoituspankilla ei ole mitään omia rajoitteita sen suhteen, kuinka eettiseen tai epäeettiseen toimintaan rahoja sijoitetaan, vaan tärkeintä on tuotto. Jos tekisin vähintään 25000 euron kertasijoituksen tai sitoutuisin säästämään vähintään 150 euroa kuukaudessa, niin sitten voitaisiin valita tarjolla olevista ratkaisuista jokin sopivan eettinen paketti. Eettisille rahastoille on niin vähän kysyntää, ettei kannata järjestää tarjontaakaan.
Minäkin myönsin, että kyllä harmittaa lukea talousuutisista, että joidenkin pankkien tarjoamilla eettisillä rahastoilla menee yleensä keskimääräistä heikommin, ja pelkästään aseisiin ja tupakkaan sijoittavilla paherahastoilla menee keskimääräistä paremmin. Kyselin vielä sijoittamisesta uusiutuvaan energiaan, ja siinä tuli vastaan samat rajoitukset kuin eettisessä sijoittamisessa. Joten kiitos mutta ei kiitos, minä pidän vähäiset rahani mieluummin suomalaisessa Rahastossa, koska Suomessa on sentään hiukan vaikeampaa rikastua tuhoamalla ympäristöä ja riistämällä työntekijöitä kuin kehittyvissä maissa.
Sijoituspankkiiri yritti vielä vedota menetyksenpelkoon eli loss aversion -kikkaan. - Oletko valmis sietämään sen vaihtoehdon, että vuoden kuluttua Rahaston arvo voi olla alle puolet nykyisestä? - Joo, olen. Eivät ne rahat ole minulle todellisia, nehän ovat maanneet Rahastossa 20 vuotta ja voivat hyvin olla siellä seuraavatkin 20 vuotta, ja todennäköisesti niiden arvo vaihtelee sinä aikana useita kymmeniä prosentteja molempiin suuntiin.
En kehdannut sanoa, että stoalainen mielentyyneyteni Rahaston suhteen johtuu paremminkin siitä, että mielestäni hölmö aktiivinen toiminta on paljon pahempi moka kuin yhtä hölmö toimimatta jättäminen (omission bias), ja ehkä vähän myös omistajuusefektistä (endowment effect)***. Jos sijoituspankkiiri olisi älynnyt, että nämä vinoutumat ovat minun heikko kohtani, keskustelumme olisi voinut jatkua pidempäänkin, mutta niihin hän ei osunut. Sen sijaan hän älysi tässä kohtaa, että minulla on niin vähän rahaa, että en ole Sijoituspankin kannalta kiinnostava asiakas, antoi käyntikorttinsa ja lupasi palata asiaan vuoden kuluttua.
Opin Sijoituspankin konttorissa viettämäni puolituntisen aikana, että pankki- ja osakemaailman huono maine bullshit-kuplana ei aivan pidä paikkaansa. Sijoituspankkiirilla täytyy olla paljon tietoa siitä, mihin mikäkin rahasto sijoittaa ja mistä näkee, miten milläkin rahastolla menee. Muistikapasiteettia vaaditaan yhtä paljon kuin orgaanisia yhdisteitä tutkivalta kemistiltä. Lisäksi sijoituspankkiirin täytyy osata lukea asiakasta ja päätellä, mihin keinoon vetoamalla saa asiakkaan kiinnostumaan****. Tummaan pikkutakkiin puettu marakatti saattaisi saada hoitamastaan sijoitussalkusta yhtä hyvän tuoton kuin sijoituspankkiiri omastaan, mutta marakatti ei osaa keskustella asiakkaan kanssa siitä, kuinka paljon rahaa asiakkaan kannattaisi sijoittaa.
Sijoituspankkiirin osaaminen yllätti minut positiivisesti, mutta asennemaailma yllätti negatiivisesti. Jos eettiset periaatteet eivät käy riittävän hyvin kaupaksi, niin ne poistetaan tuotevalikoimasta. Saako rahoitusmarkkinoilta ostaa myös löysää kirjanpitoa ja puolihuolimatonta tilintarkastusta, jos asiakas on valmis maksamaan sellaisista? Millainen firma tarjoaisi hyvää kirjanpitotapaa noudattavia tilinpäätöksiä vain lisämaksusta ja jäykillä ehdoilla, ja normaalina käytäntönä olisi steroideilla turvotettu tase ja eksponentiaalisesti kasvava tuloslaskelma? Näinhän siinä käy, jos viivan alle jäävä voitto on tärkeämpi kuin se toiminta, jonka perusteella tulos lasketaan.
Jos minulla on joskus ylimääräistä rahaa, niin investoin sen omavaraisen keittiöpuutarhan perustamiseen ja ympäristöjärjestöjen lobbaustoiminnan tukemiseen. Isona ja rikkaana minä haluan rahoittaa sellaista toimintaa, joka heikentää ase- ja tupakkateollisuuden kannattavuutta ja tuottaa firmoille kannustimia toimia eettisesti. Ja käytän hyvisjärjestöjen rahoittamisesta sanaa investointi nimenomaan siinä merkityksessä, että muutaman vuoden tai vuosikymmenen jälkeen saan takaisin enemmän kuin alun perin sijoitan.
* Minulle tuli mieleen Miss Ruki Verin orjatyöhuoneen kyltti Something Super Lame.
** Minusta Venäjän-bisnesten riskit ovat hyvinkin ennalta-arvattavia: tullin pistokokeissa laktoosittomista juustoista löytyy laktoosia eikä laktoosittomuuden osoittavissa asiakirjoissa ole oikeanlaista leimaa, tai sitten firman toimisto suljetaan palotarkastuksessa havaittujen turvallisuusriskien vuoksi.
*** Lisää biaksia löytyy Daniel Kahnemanin kirjasta Thinking Fast and Slow, suosittelen.
**** Eikä saa menettää hermojaan, jos prosenttilaskutaidoton asiakas haluaa 100% riskittömän sijoituksen 20% vuotuisella tuotolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti