Hy-yöks

Mikä on pahempaa kuin herätä aamulla siihen ääneen, joka kuuluu läppärin päällä istuvasta kissasta, joka valmistautuu oksentamaan karvapallon?

-- Se, että ei herää siihen ääneen, joka kuuluu läppärin päällä istuvasta kissasta, joka valmistautuu oksentamaan karvapallon.

Onneksi läppärin kansi oli kiinni, eikä kannen alle tihkunut neste näytä aiheuttaneen pysyviä vaurioita. Toimikoon tämä muistutuksena siitä, että varmuuskopiot on pidettävä ajan tasalla, jos asuntoon on pesiytynyt tasmaniantuholainen kissa.

Vitkuttelun taito aloittelijoille ja edistyneille

Vähäisenä graduntekijänä luulin, että jos haluan vältellä työntekoa vitkuttelemalla, minun täytyy istua koko päivä kotisohvalla tai surffata netissä kaikilla muilla paitsi lähdeviitteeksi kelpaavilla sivuilla. Väärin luulin.

Sama vanha fysiikan laboratorio on nyt avannut kokonaan uuden ulottuvuuden vitkuttelumahdollisuuksille. Voin mennä aamulla laboratorioon ja käyttää ensimmäisen tunnin etsimällä kadonnutta ruuvimeisseliä, sitten kaksi tuntia etsimällä kaliumhydroksidiliuosta, ja sitten onkin jo lounasaika. Jos lounaalla joku kollegoista kertoo, missä kaapissa kaliumhydroksidia säilytetään, niin loppupäivä kuluukin arvaillessa, kuinka väkevää liuos mahtaa olla, kun sitä ei ole pullon kylkeen merkitty.

Tällä menetelmällä voin antaa kollegoille ja Väitöskirjaohjaajalle perustellusti sellaisen vaikutelman, että teen jotakin mielekästä tutkimukseni hyväksi. Mikään ei kuitenkaan etene ilman sitä ruuvimeisseliä ja kaliumhydroksidia.

Ilmeisesti myös kollegat hyödyntävät samaa vitkuttelumenetelmää. Sen vuoksi pidä-työpöytä-siistinä- ja palauta-lainaamasi-välineet-takaisin-samaan-paikkaan-kampanjoilla ei ole saatu aikaan muutosta laboratorion toimintakulttuuriin. Yrityselämän palveluksessa toimiva Mikrotukihenkilö vahvisti, että sama ilmiö havaitaan myös työelämässä. Pari ensimmäistä työpäivää uudella työmaalla kuluu aina etsiskelemällä jotakin piuhaa, jonka piti sopia tähän liittimeen, mutta ei se sitten sopinutkaan.

Ilmainen vinkki uudelle hallitukselle: sitokaa luonnontieteellistä tutkimusta tekevien korkeakoulujen rahoituksen tulospalkkiot siihen, kuinka monta prosenttia laboratoriovälineistä löytyy pistokokeessa oikeilta paikoiltaan.

Day 6: They still think I'm a grad student

Sain syövytystarkoitusta varten käyttööni tarkkuusvirtalähteen, joka on kaksi kertaa kalliimpi kuin autoni. Kokeneempi Kollega oli sitä mieltä, että minun pitäisi ohjelmoida LabView'lla virtuaalinen laiteajuri, jonka kautta voisin käynnistää ja sammuttaa virtalähteen.

Minusta virtalähde muistutti 1980-luvun videonauhuria, ja piin syövyttäminen halutuilla spekseillä vastasi videonauhurin ajastamista nauhoittamaan haluttu ohjelma. Ne, jotka ovat joskus onnistuneet ajastamaan videonauhurin ennen kuin ShowView-koodit ja digiboxit keksittiin, voivat kuvitella, olisiko tehtävä yhtään sen helpompi, jos videonauhuriin kytkisi tietokoneen ja yrittäisi ohjelmoida sen käynnistämään nauhoituksen.

Minä painelin kaikkia virtalähteen nappuloita ja tavasin käyttöohjetta. Välillä sain punaisen merkkivalon syttymään, mutta valon sammuttua kävi ilmi, että Kauniit ja Rohkeat ei ollutkaan tallentunut... eikun siis pii ei ollut syöpynyt. Uudet painallukset, uusi yritys, uusia tapoja mokata syövytys. (Yllätyksekseni en toistanut sitä perinteistä tapaa, jossa tuhotaan syövytyslaitteisto.)

Neljän eri tavoilla pilatun näytteen jälkeen sain aikaiseksi nämä:

Kahdesta ylärivin näytteestä piti tulla samanlaisia, ja alarivin näytteistä keskenään samanlaisia. Ja jokseenkin siltä ne silmämääräisellä vilkaisulla näyttävätkin.

Nyt on osoitettu, että annettujen vaatimusten mukaisesti syövyttäminen on mahdollista. Seuraavaksi pitäisi keksiä, minkä värisiä kuvioita syövyttämällä pitäisi saada aikaan.

Jatkoon!

Aikaisemmin tapahtunutta: Helmikuun viimeisenä päivänä jätin tiedekunnalle jatko-opintohakemuksen. Maaliskuussa sain tiedon, että hakemukseni on hyväksytty. Huhtikuussa kävin sopimassa ohjaajan kanssa, että aloitan työt toukokuussa.

Toukokuussa minut tilattiin lukion matikanopettajan sijaiseksi. Kesäkuun alussa menin yliopistolle katsomaan, vieläkö ohjaaja muistaa minut. Graduohjaaja Numero Kakkosesta tuli jatko-opinto-oikeuden myötä Väitöskirjaohjaaja. (Hän on ollut myös Graduohjaaja Numero Ykkösen väitöskirjaohjaaja viime vuosisadan lopusta asti. Jännityksellä odotamme, saako Graduohjaaja Ykkönen oman väitöskirjansa valmiiksi tällä vuosisadalla.)

Ensimmäisenä jatko-opiskelupäivänäni kävin elektroniikkakaupassa tilailemassa mittalaitteita yliopiston laskuun. Väitöskirjaohjaaja ei suostunut kirjoittamaan minulle kauppaan mitään ostolupaa, koska hän arveli, että elektroniikkakauppias myy mitä tahansa kenelle tahansa, joka yrittää tilata jotakin yliopiston laskuun. Hän oli oikeassa - elektroniikkakauppias ei kysynyt edes nimeäni, saati henkilöllisyystodistusta.

Toisena jatko-opiskelupäivänäni Kokeneempi Kollega antoi minulle vähänkäytetyn läppärin, kasan National Instrumentsin asennuslevyjä ja ohjeen "asenna tästä tarvitsemasi ohjelmat virtalähdettä ja resistanssimittaria varten". Mitäköhän niistä minä mahdan tarvita? Kokeillaan vaikka kasan keskimmäistä ja toiseksi alimmaista levyä.

Plug and Pray -menetelmällä sain seuraavien kahden tunnin aikana asennetuksi kolme levyllistä ohjelmistoa ja rikotuksi koneen internetyhteydet. Kokeilin kääntää jokaista internetasetuksiin liittyvää säädintä jonka löysin, ja kun se ei auttanut, hain Kokeneemman Kollegan apuun. Hän löysi vähän lisää säätimiä kokeiltavaksi, mutta mikään niistäkään ei auttanut, joten haimme Laboratoriomestarin apuun. Laboratoriomestari kokeili vielä lisää säätimiä, ja totesi, että kone on toimitettava seuraavana päivänä joko toisen kerroksen ikkunasta pihalle tai mikrotuen palveluiden piiriin.

Kolmantena jatko-opiskelupäivänäni sain toisen läppärin, jossa oli National Instrumentsin ohjelmisto valmiina. Kokeneempi Kollega ohjeisti minua etsimään tietynmerkkisen virtalähteen ajurin ja opettelemaan käyttämään sitä, ennen kuin haemme virtalähteen lainaan toisesta laboratoriosta. Yritin pari tuntia löytää ajuritiedostoa eri valikoista, ja sitten löysin vahingossa netistä virtalähteen 600-sivuisen käyttöohjeen.

Minä tykkään käyttöohjeista! Virtalähteen käyttöohjeesta kävi ilmi, että laitteen etupaneelissa olevia näppäimiä painelemalla voi luoda noin kymmenellä painalluksella sellaisen virtapulssin, jota varten minun piti ladata ja askarrella LabView'lla ajuri. Kysyin Kollegalta, halutaanko tässä tilanteessa tuloksia nopeasti, vai onko aikaa tehdä työt tietokoneen avulla.

Kollega ärähti, että minun pitäisi opetella pitämään suuni kiinni silloin, kun se on oman etuni mukaista. Olen hänen kanssaan tästä asiasta aivan samaa mieltä. Aion kuitenkin, fysiikan laitoksen Standard Operation Proceduresta poiketen, valita työn suorittamisen kannalta järkevimmän työkalun.

Huomenna haemme lainaksi sen virtalähteen, jolla minun on tarkoitus syövyttää piitä. Hinnaltaan noin kaksi kertaa autoani kalliimpi virtalähde, 40-prosenttinen vetyfluoridiliuos ja millintarkkaa sovittamista vaativat tiivisterenkaat luovat otolliset olosuhteet Paulin ilmiön esiintymiselle.

Pitääpä muistaa kysyä, minkälaiset vastuuvakuutukset yliopistolla on jatko-opiskelijoille, ennen kuin aloitan syövytykset.