Joskus sitä tuntee itsensä tyhmäksi, kun ei ymmärrä mennä ajoissa nukkumaan.
Päädyin toukokuun lopuksi erääseen lukioon matematiikanopettajan sijaiseksi. Kaikki työpäivät alkavat kello 8.15.
Herättyäni kello 6.30 kykenen varsin hyvin samaistumaan matemaattisesti lahjattomien henkilöiden kokemukseen siitä, ettei tajua prosenttilaskua eikä muista, kumpi koordinaatiston akseleista olikaan x ja kumpi y.
Jos suorituskyvyn heikentyminen on univajeen funktio, niin sijoittamalla funktion lausekkeeseen havaittu suorituskyky sekä valvottujen öiden määrä voidaan laskea, kuinka fiksu sitä oikein olisi, jos olisi saanut viime yönä riittävästi unta. Epäilen, että ainakin osa opiskelijoitteni mä-en-ymmärrä-sanaakaan-koko-tunnista-porukasta voisi parantaa oppimistuloksiaan merkittävästi univajeen käänteisoperaatiolla. Onko vapaaehtoisia osallistumaan tilastolliseen tutkimukseen?
2014-05-27
2014-05-07
Disconnected
Olin kirjoittamassa toista blogikirjoitusta, kun yhtäkkiä internettini meni rikki.
Wanhassa kunnon Toshiba-läppärissäni on käyttöjärjestelmän internet-asetustenhallinnan lisäksi pieni mekaaninen kytkin, jossa lukee ON ja OFF. Kun kytkin on asennossa ON, sen vieressä palaa natriuminkeltainen, wifi-symbolin muotoinen valo. Kun kytkimen kääntää asentoon OFF, valo sammuu, eikä yhdistäminen langattomaan verkkoon onnistu millään konfiguroinnilla, kirouksilla eikä sudoilla.
Ja kesken blogikirjoituksen työstämisen läppäri tilttasi. Siirsin vähäksi aikaa koko painoni käynnistysnapin päälle, ja ohjelmisto käynnistyi uudelleen, mutta verkkoyhteys ei. Keltainen valo ei syty, vaikka mekaanista kytkintä kääntää asennosta toiseen.
Henkilökohtainen Mikrotukihenkilöni on huolehtinut siitä, että meillä ollaan langattomia. Ainoa internetpiuha, joka taloon tulee, menee suoraan langattomaan reitittimeen. Läppärit ovat langattomassa verkossa. Tulostin on verkossa. Skanneri on verkossa. Älypuhelimet ovat kotona langattomassa verkossa. Jopa stereolaitteisto on Mikrotukihenkilön hywin wanhan kannettawan tieto-koneen kautta langattomassa verkossa, jotta sillä voi soittaa musiikkia Spotifysta. (Minä pidän kynsin hampain kiinni ghettoblasteristani ja noin 20 cd-levystäni, koska en osaa ottaa puhelimella yhteyttä siihen stereoläppäriin voidakseni laittaa musiikkia soimaan. Huonon musiikkimakuni tietäen, ehkä se oli Mikrotukihenkilön tarkoituskin.)
Yritin kytkeä Älypuhelimeni piuhalla läppäriin, koska puhelin sai kyllä yhteyden langattomaan verkkoon. Läppärin internetasetustenhallinta ilmoitti, että yhteys on muodostettu. Älypuhelimen asetustenhallinta herjasi, että yhteyttä ei voida muodostaa. Nettiselain herjasi, että sivua ei voida näyttää, ja kehotti ensin tarkistamaan, onko koneen verkkoyhteys kunnossa, ja sitten etsimään korjausvinkkejä ohjesivulta, jota ei voida näyttää.
Harkitsin hetken, että lähtisin repimään sitä ainoata nettipiuhaa irti langattomasta reitittimestä ja kokeilemaan, suostuuko läppäri muodostamaan yhteyden piuhaan. Reitittimessä tuli kuitenkin vastaan odottamaton hässäkkä muita johtoja, joiden funktiosta minulla ei ole aavistustakaan. Tajusin, että tähän vuorokaudenaikaan ei kannata lähteä kokeilemaan hihasta ravistettuja korjausratkaisuja laitteisiin, jotka eivät (vielä) ole rikki.
Otin siis käyttöön Acerin Pädin, joka ostettiin vuosi sitten kokeilumielessä: kuinka huono voi halvin Suomessa myytävä tablet-tietokone olla? (Vastaus: just niin huono.) Ja pääsin langattoman verkon kautta internetyhteisöni luo ilmoittamaan, että en pääse internettiin.
Jotenkin epäilen, että läppärissäni ei tällä kertaa ole bittejä poikittain jumissa asetustenhallinnassa, vaan kenties sen mekaanisen kytkimen ympärillä on jokin mekaaninen vika. Tosin intuitioni saattaa olla pelkkää mielikuvituksen puutetta, kun en kykene edes kuvittelemaan, miten monella tavalla tietokoneen verkkoasetukset voivat olla solmussa.
Wanhassa kunnon Toshiba-läppärissäni on käyttöjärjestelmän internet-asetustenhallinnan lisäksi pieni mekaaninen kytkin, jossa lukee ON ja OFF. Kun kytkin on asennossa ON, sen vieressä palaa natriuminkeltainen, wifi-symbolin muotoinen valo. Kun kytkimen kääntää asentoon OFF, valo sammuu, eikä yhdistäminen langattomaan verkkoon onnistu millään konfiguroinnilla, kirouksilla eikä sudoilla.
Ja kesken blogikirjoituksen työstämisen läppäri tilttasi. Siirsin vähäksi aikaa koko painoni käynnistysnapin päälle, ja ohjelmisto käynnistyi uudelleen, mutta verkkoyhteys ei. Keltainen valo ei syty, vaikka mekaanista kytkintä kääntää asennosta toiseen.
Henkilökohtainen Mikrotukihenkilöni on huolehtinut siitä, että meillä ollaan langattomia. Ainoa internetpiuha, joka taloon tulee, menee suoraan langattomaan reitittimeen. Läppärit ovat langattomassa verkossa. Tulostin on verkossa. Skanneri on verkossa. Älypuhelimet ovat kotona langattomassa verkossa. Jopa stereolaitteisto on Mikrotukihenkilön hywin wanhan kannettawan tieto-koneen kautta langattomassa verkossa, jotta sillä voi soittaa musiikkia Spotifysta. (Minä pidän kynsin hampain kiinni ghettoblasteristani ja noin 20 cd-levystäni, koska en osaa ottaa puhelimella yhteyttä siihen stereoläppäriin voidakseni laittaa musiikkia soimaan. Huonon musiikkimakuni tietäen, ehkä se oli Mikrotukihenkilön tarkoituskin.)
Yritin kytkeä Älypuhelimeni piuhalla läppäriin, koska puhelin sai kyllä yhteyden langattomaan verkkoon. Läppärin internetasetustenhallinta ilmoitti, että yhteys on muodostettu. Älypuhelimen asetustenhallinta herjasi, että yhteyttä ei voida muodostaa. Nettiselain herjasi, että sivua ei voida näyttää, ja kehotti ensin tarkistamaan, onko koneen verkkoyhteys kunnossa, ja sitten etsimään korjausvinkkejä ohjesivulta, jota ei voida näyttää.
Harkitsin hetken, että lähtisin repimään sitä ainoata nettipiuhaa irti langattomasta reitittimestä ja kokeilemaan, suostuuko läppäri muodostamaan yhteyden piuhaan. Reitittimessä tuli kuitenkin vastaan odottamaton hässäkkä muita johtoja, joiden funktiosta minulla ei ole aavistustakaan. Tajusin, että tähän vuorokaudenaikaan ei kannata lähteä kokeilemaan hihasta ravistettuja korjausratkaisuja laitteisiin, jotka eivät (vielä) ole rikki.
Otin siis käyttöön Acerin Pädin, joka ostettiin vuosi sitten kokeilumielessä: kuinka huono voi halvin Suomessa myytävä tablet-tietokone olla? (Vastaus: just niin huono.) Ja pääsin langattoman verkon kautta internetyhteisöni luo ilmoittamaan, että en pääse internettiin.
Jotenkin epäilen, että läppärissäni ei tällä kertaa ole bittejä poikittain jumissa asetustenhallinnassa, vaan kenties sen mekaanisen kytkimen ympärillä on jokin mekaaninen vika. Tosin intuitioni saattaa olla pelkkää mielikuvituksen puutetta, kun en kykene edes kuvittelemaan, miten monella tavalla tietokoneen verkkoasetukset voivat olla solmussa.
2014-05-05
Zen vs. koululääketiede
Sain lievän mutta sitkeän flunssan. Oivalsin, että limakalvojen turpoaminen on tehokurssi mielenrauhan saavuttamiseen mietiskelyn kautta. Joutavanpäiväiset häiriötekijät karsiutuvat merkityksettöminä pois, kun aivojen koko laskentateho valjastetaan hengitykseen keskittymiseen.
Vedä henkeä sisään, niisk. Hengitä ulos, köh. Hengitä sisään, niisk. Hengitä ulos, köh.
Niisk, köh. Niisk, köh. Niisk, köh.
Kuinka monta tuntia vielä, ennen kuin saan taas sumuttaa ksylometatsoliinia nenääni? Minä haluan stressaantua lukemattomista sähköposteista, ohi menneistä määräajoista ja siitä, mitä muut rähjäisestä ulkonäöstäni ajattelevat, enkä pysähtyä miettimään hengittämistä. Eläköön salisyylihapon asetylointisynteesistä alkanut lääketieteen voittokulku, jonka ansiosta meillä on särkylääkkeitä, nuhalääkkeitä, allergialääkkeitä, antibiootteja*, koiralle rokotteita ja kissalle pillereitä! (Kissa tosin ei tunnu arvostavan. Mutta minä arvostan sitäkin enemmän.)
*joihinkin tauteihin vielä hetken aikaa tehoavia, kunnes pölöt, jotka popsivat antibiootteja fiiliksen mukaan, onnistuvat kehittämään vastustuskykyisen bakteerikannan.
Vedä henkeä sisään, niisk. Hengitä ulos, köh. Hengitä sisään, niisk. Hengitä ulos, köh.
Niisk, köh. Niisk, köh. Niisk, köh.
Kuinka monta tuntia vielä, ennen kuin saan taas sumuttaa ksylometatsoliinia nenääni? Minä haluan stressaantua lukemattomista sähköposteista, ohi menneistä määräajoista ja siitä, mitä muut rähjäisestä ulkonäöstäni ajattelevat, enkä pysähtyä miettimään hengittämistä. Eläköön salisyylihapon asetylointisynteesistä alkanut lääketieteen voittokulku, jonka ansiosta meillä on särkylääkkeitä, nuhalääkkeitä, allergialääkkeitä, antibiootteja*, koiralle rokotteita ja kissalle pillereitä! (Kissa tosin ei tunnu arvostavan. Mutta minä arvostan sitäkin enemmän.)
*joihinkin tauteihin vielä hetken aikaa tehoavia, kunnes pölöt, jotka popsivat antibiootteja fiiliksen mukaan, onnistuvat kehittämään vastustuskykyisen bakteerikannan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)