Älä opeta minua vegaaniksi, Valio!

Olen ollut kuusi vuotta lakto-ovo-pescovegetaristi, eli syönyt kaikkea muuta paitsi kuolleita nisäkkäitä ja lintuja. Ankarasti pinnistellen olen pystynyt kuvittelemaan, että kanaa ei haittaa luovuttaa syötäväksi sellaisia munia, joista ei hautomalla kuitenkaan kuoriutuisi tipuja, ja että lehmä ei kärsi siitä, että siitä lypsetään maitoa. Sitten luin eläintenhoitajaopiskelijan kokemuksia navetoista, ja nyt on taas kertaluokkaa vaikeampaa selittää itselleni, että kahvin sekaan kaatamallani maidolla ei ole mitään tekemistä maitokarjan vasikoiden kurjan kohtelun kanssa.

Lehmänmaidolla on se eläinsuojelullinen ongelma, että lehmä tuottaa maitoa vain synnytettyään vasikan. Ja jokaisen maitolitran voi nauttia joko vasikka tai ihminen, mutta ei molemmat. Lypsävää lehmää ei tarvitse tappaa maidon tuottamiseksi, mutta maidon väistämättömänä sivutuotteena saadaan vasikanlihaa.

Ongelma ei ole siinä, että lopulta tuotantoeläimet kuolevat. Cityvihreäkin ymmärtää ravintoketjuista sen verran, että kaikki eläimet ovat toisenvaraisia, eli yhden kuolema on toisen elämä. Syödyksi tuleminen on yhtä luonnollista kuin syöminenkin. Ongelma on siinä, miten tuotantoeläimet elävät.

Kaveri, jolla on enemmän henkilökohtaista kokemusta navetoista kuin minulla, totesi, että hänen tuntemillaan maatiloilla eläimiä hoidetaan paljon paremmin kuin eläintenhoitajaopiskelijan kertomuksessa. Hienoa, että hyviäkin uutisia kuullaan, mutta pari esimerkkiä kummastakin äärilaidasta ei riitä kokonaiskuvan muodostamiseen. Tarkoittaako keskimäärin siedettävät elinolosuhteet tasaista laatua, vai sitä, että osaa eläimistä hoidetaan hienosti ja toisia surkeasti? Pitäisikö vaatia yleistä vaatimustason nostamista vai eläinlääkärin tehovalvonnan kohdistamista muutamaan huonomaineiseen navettaan?

Marketin kylmähyllystä on mahdotonta valita juuri sitä maitolitraa, joka on lypsetty lehmästä, jonka vasikka sai viettää tasapainoisen lapsuuden, ja jättää ostamatta maitoa, joka on tuotettu tilalla, jolla vasikoita nupoutetaan ilman kivunlievitystä.

Jos tynnyrilliseen jätevettä lisätään lusikallinen viiniä, tuloksena on tynnyrillinen jätevettä. Ja jos tynnyrilliseen viiniä lisätään lusikallinen jätevettä, tuloksena on tynnyrillinen jätevettä. 

Ja jos tynnyrilliseen vastuullisesti tuotettua maitoa lisätään lusikallinen riistomaitoa, tuloksena on tynnyrillinen riistomaitoa - sikäli kuin vastuullisesti tuotetun maidon käsite on mielekäs missään muualla kuin maitoteollisuuden mainoksissa.

Haluaisin nähdä eläintuotannon sisältäpäin lähtevän asennemuutoksen, jossa aloitettaisiin kitkemällä alalta huonon maineen aiheuttaneet toimintatavat perin juurin, eikä julkaisemalla veronmaksajien rahoilla mainoksia, joiden mukaan kaikki on hyvin. Jos eläinteollisuuden edustajat paheksuisivat suureen ääneen skandaalivideoissa kituvien eläinten omistajia eivätkä videoiden kuvaajia, se olisi paljon vakuuttavampaa viestintää.

"Tänne päästäkseen täytyy olla todellinen kansansuosikki Atrian ennakkosensuurin hyväksymä!"

 Tarjolla myös Kunsuuri Seetio ja Kim Il Kanaa. Kuva Oikeutta Eläimille -facebooksivulta.

Jotain luottamusta herättäviä toimenpiteitä odotellessani minä opettelen kaatamaan kahviini kauramaitoa. Ja leipomaan suklaakakun ilman kananmunaa. Ja kokeilen yksi kerrallaan muitakin vegaanireseptejä, kun eläinperäinen tuote toisensa perään alkaa kuormittaa omaatuntoa liian raskaasti. Tammikuussa niin teki moni muukin, toiset kerralla heittäytyen ja toiset varovaisesti maistellen. Kun aloittamisen kynnys on ylitetty, vegaaniruoka osoittautuu yllättävän hyvänmakuiseksi ja helpoksi valmistaa.

Eläintuotannon ryhtiliikkeellä on kiire, koska valinta lehmänmaidon ja kasvimaidon välillä perustuu enimmäkseen tottumukseen*. Maitolähettiläät kertovat valistuskierroksillaan, että punaisesta maidosta ei ole ollenkaan vaikeaa siirtyä rasvattomaan maitoon. Kunhan rasvattomaan makuun on tottunut, punainen maito alkaa maistua omituiselta. Sama pätee myös kaura-, soija-, manteli- ja riisimaitoon. Joten jos meijerit haluavat pitää asiakkaansa, niiden on syytä tehdä jotain ennen kuin varhaisen enemmistön asiakasryhmä ehtii niellä 30** lasillista kauramaitoa ja huomata, että lehmänmaito vasta maistuukin omituiselta.

*Ei ravintoarvoihin. Myös kasvimaitoja löytyy kalsiumilla ja vitamiineilla terästettyinä.
**Väitetään, että kun uutta makua on maistanut 30 kertaa, se alkaa maistua hyvältä - jos vain ensivaikutelman jälkeen jaksaa kiskoa vielä 29 maistiaista lisää.