2014-08-07

Luontevaa kuin suomalainen seuraelämä

Facebookissa jaetun linkin kautta päädyin tänään labrassa uunin jäähtymistä odotellessani lukemaan spekuloivaa keskustelua suomalaisten naisten baarikäyttäytymisestä.
Näin kesällä on tultu käytyä viihteellä ja baareissa ja siellä suomalaisten naisten asenteet hämmästyttävät, vaikka jokainen tietää miksi baariin lähdetään. Kun ystävällisesti lähestyy suomalaista naista baarissa, vaikka sanomalla moi, niin suomalainen nainen vain katsoo silmät palloina kuin tietämättä miksi hänelle moikataan.

Kun saman tekee baarissa ulkomaalaiselle naiselle, tämä reagoi heti ja moikkaa takaisin ja jopa kysyy mitä kuuluu. - - 

Niin, ne maahanmuuttajat eivät ole vielä oikein sopeutuneet suomalaiseen kulttuuriin, vai miten se nyt meni? Käytös, joka pintapuolisesti tarkasteltuna vaikuttaa siltä, että 
Eräänlainen sivistys puuttuu suomalaiselta naiselta.
johtuu siitä, että
jokainen suomalainen* tietää miksi baariin lähdetään
mutta ulkomaalaistaustainen tulkitsee baarin sosiaalisia tilanteita oman kulttuurisen viitekehyksensä mukaisesti. Eläväisemmän small talk -kulttuurin maasta saapunut nainen olettaa, että jos uusi baarituttavuus avaa keskustelun sanomalla "moi, mä olen Urho**, mitä kuuluu?", siitä seuraa hetki rupattelua siitä, mistä ulkomaanelävä on kotoisin ja miten hän on viihtynyt Suomessa, eikä sen ihmeempää. 

Ulkomaalaiselta (tai pitkän ulkomaillaoleskelun jälkeen Suomeen palanneelta) naiselta puuttuu aavistus siitä, että jos nainen noteeraa Urhon olemassaolon ja jopa vastaa ystävällisesti tervehdykseen, Urho ei tulkitsekaan sitä small talkiksi. Naisen täytyy varoa, ettei Urho luule, että nainen on hänestä pariutumismielessä kiinnostunut! Suomalainen nainen pelkää, että vastauksen "moi, kiitos hyvää kuuluu" jälkeen hän ei pääse loppuiltana enää eroon Urhosta, joka yrittää liimautua hänen seuraansa. Siksi
Suomalaisen naisen käytöstavat baareissa ovat luontaan pois työntäviä. Ei ole iloisuutta, seurallisuutta, ei olla lähestyttäviä. - -
koska he yrittävät viestittää, että
- - eivät halua miehen lähestyvän heitä.

Kunnollinen suomalainen heteromies todellakin kärsii siitä, että hän kuuluu joukkoon, jolla on suomalaisten naisten silmissä huono maine. On ikävää, että muutama ääliö on pilannut koko ryhmän maineen.***

Miten huonomaineista ryhmäänsä parempi yksilö voisi viestittää uusille tuttavuuksille, että ensivaikutelman aktivoimat ennakkoluulot eivät päde hänen kohdallaan? Millainen kravatti, rintamerkki tai huomioliivi tarkoittaisi sitä, että asusteen käyttäjä etsii baarista hauskoja keskusteluja uusien ihmisten kanssa, ja lupaa olla ryhtymättä maanvaivaksi, jos keskustelukumppani haluaakin lopettaa keskustelun?

Jan Rossin osuvasta loppupäätelmästä muuttaisin vain yhden sanan:
Eräänlainen sivistys puuttuu suomalaiselta naiselta baarikansalta. Ei osata, ei haluta ja eikä ymmärretä. Surullista.


* lisäys omani
** nimi muutettu
*** Tuliko muuten kenellekään muulle tästä sellasta bon voyage -tunnetta, siis että ootte kuullu tän joskus aikasemminkin?