Vaihdoin eilen Harrasteautoon talvirenkaat. Aikaisemmista virheistäni viisastuneena ymmärsin tällä kertaa aloittaa työn selvittämällä, mikä autotallissa säilytettävistä rengaspinoista koostui juuri Harrasteauton renkaista. Ensimmäisellä kerralla raahasin autotallista helpoimmin saatavilla olevat renkaat auton ympärille, ja yritettyäni muutaman kerran turhaan tähdätä ensimmäistä rengasta paikalleen havaitsin, että sen vanne ei ollut tarkoitettukaan sopivaksi kiinnittymään Harrasteautoon. Tarkempi tutkimus paljasti, että toisaalla oli jemmassa toinen pino paremmin yhteensopivia renkaita.
Olisi kuulemma hyvä idea lastata puoli vuotta varastossa olleet renkaat auton kyytiin ja ajaa huoltoasemalle tutkimaan niiden ilmanpaineet ennen kuin alkaa irrottaa käytössä olleita renkaita autosta. Ymmärrykseni siitä, miksi se on hyvä idea, syveni sillä hetkellä, kun olin saanut ensimmäisen renkaan paikalleen ja laskin tunkin alas. 0,8 barin paine riittää pitämään renkaan pinkeän pyöreänä silloin, kun rengas on pinossa autotallissa, mutta ei silloin, kun rengas kannattelee neljäsosaa auton painosta. Auton renkaiden täyttäminen fillarin pumpulla on varmaan yksi niistä liikuntalajeista, joita fysioterapeutti ei suosittele niska-hartiavaivaisille.
Ihmisellä on renkaanvaihtoa varten liian vähän tarttumaraajoja. Työ sujuisi kätevämmin apinalta, joka voisi kahdella kädellä nostaa renkaan paikalleen, ja kolmannella tähdätä pultin kierteilleen. Minä saavutin optimaalisen työasennon istumalla kesärenkaan päälle, jotta sain nostetuksi talvirenkaan paikalleen jaloillani. Yhdellä kädellä ohjasin rengasta oikeaan asentoon, ja toisella kurkottelin vähän liian kauas sijoittamiani pulttia ja työkaluja.
Yksi kesärenkaistakin vuotaa. Teippasin siihen lapun "tämä rengas vuotaa", jotta en ensi keväänä toiveikkaana kuvittelisi, että varastosta löytyy neljä hyväkuntoista ja riittävän paineistettua rengasta. En kai minäkään puolessa vuodessa kehity niin hölmöksi, että kiinnittäisin autoon renkaan, jossa selvästi lukee, että se vuotaa, ja kuvittele voivani lähteä heti ajamaan sillä? Dokumentointi on tärkeää myös hardware-projekteissa. Miksei muuten niihin rengaspinoihinkin voisi kiinnittää lappuja, joissa lukee "Harrasteauton kesärenkaat" tai "AA-313* talvirenkaat"? Kuka luulee ensi keväänä muistavansa, mihin autoon ne keltaisissa muovipusseissa ruohonleikkurin taakse ja joulukoristeiden alle säilötyt renkaat kuuluvat, jos vaihtoehtoja on enemmän kuin yksi?
Nyt ei voi muuta kuin luottaa, että momenttiavain on kalibroitu oikein, eli pultit on kiristetty 110 newtonmetriin. 110 Nm tarkoittaa sitä, että pultit kiristetään HNNNGHH-hampaat-irvessä-kireälle, mutta ei aivan AAAARRRGGH-poksauta-verisuoni-päästäsi-kireälle. Ja jälkikiristykset muistetaan tehdä sitten 150 kilometrin jälkeen, niin kuin joka vuosi on tunnollisesti tehty (köh köhöm), koska pölykapselien repiminen irti ja hakkaaminen takaisin paikalleen on helppoa, hauskaa ja hyödyllistä (NOT!).
Vakavasti puhuen, auto on enintään niin hyvä, kuin sen renkaat ovat. (Renkaiden ja tien pinnan välinen kontakti on ainoa keino toteuttaa kaikkea sitä, mitä moottori, ohjaustehostin, ABS, TCS, ESP j.n.e. yrittävät saada aikaan, jotta auto liikkuisi kuljettajan suunnitelman mukaisesti. Jos renkaiden kontakti ei riitä, suunnitelma ei toteudu.) Harrasteauton hiljakseen vuotavat, mahdollisesti löysästi kiinnitetyt ja vanhuuttaan kovettuneet, joskaan ei vielä loppuunkuluneet, renkaat muodostavat melko tasapainoisen kokonaisuuden auton muiden osien kunnon kanssa. Katsastusinsinööri tykkää varmaan taas hyvää, kun tulee se aika vuodesta.
*rekisterinumero muutettu auton tunnistamisen estämiseksi
