Asennetaan motivaatiota...17% valmiina

Kunnon tieteentekijälle pitäisi gradunkirjoitusmotivaatioksi riittää oppimisen ilo, kun lähdetekstejä lukiessaan ymmärtää, mistä on kyse, sekä onnistumisen kokemukset hyvin muotoillusta lauserakenteesta ja tyylipuhtaista lähdeviittauksista. Mutta minä en ole kunnon tieteentekijä, eikä minulle riitä kirjoitusmotivaation lähteeksi edes ajatus siitä, että kohta olen suorittanut Ylemmän Korkeakoulututkinnon ja lukenut itseni maisteriksi. Arvostan koulutusta sen verran, että olisi siistiä saada liittää kirjaimet F ja M nimeni eteen, mutta en niin paljon, että siitä ilosta lukisin päivät pitkät lähdeartikkeleita ja yrittäisin kääntää käsitteen backbond oxidation suomeksi.

Tarvitsen primitiivisempiin vaistoihini vetoavia motivaationtehostajia. Kokoan tähän listan, josta voin aina puutumuksen iskiessä valita sopivan lääkkeen, jonka voimalla jaksan vähän eteenpäin.

Pätevyys virkaan. Kunhan keplottelen opinnäytetyöni rimaa hipoen läpi, voin saada eläkeviran, jossa on pitkät kesälomat pitkä opetukseton aika kesällä. Gradua-vaille-valmis opettaja voi saada vuoden määräaikaisuuksia sieltä sun täältä, kun valmistunut saa suojatyöpaikan ja asuntolainan omakotitalon rakentamista varten. Työtä voi suunnitella pitkäjänteisesti, ja palkkakin on pätevänä parempi.

Egonkohotus. Minä näytän niille! Minä kykenen tähän! Minä en jää perheeni vähitenkoulutetuksi - ei haittaa valmistua hitaammin kuin pikkusisko, kunhan valmistuisi joskus!

Velvollisuuden täyttäminen. Olisipa huoletonta viettää kesää tyytyväisenä aikaansaannoksiinsa, eikä murehtien päivittäin, että pitäisi kirjoittaa se gradu! Haluan, että fysiikan laitos saa tulospalkkiorahansa siitä, että se on auttanut minut näin pitkälle. En halua tuottaa pettymystä Graduohjaajalle ja Kokeneemmalle Kollegalle, kun he ovat uhranneet aikaansa auttaakseen minua.

Uskottava selkärankaisuus. Miten voin jäkättää oppivelvollisille, että nyt se facebookki kiinni ja töihin, jos en kykene siihen itsekään? Ensin työ, sitten vasta huvitukset!

Ja huvituksista puheen ollen, saan palkita itseäni sitten kun gradu on valmis...

Tilaan tiedelehtiä. Tilaan ainakin saksan- ja ruotsinkielisen National Geographicin tai vastaavan, jotta voin ylläpitää vaivalla hankittua kielitaitoani. En tilaa vielä, koska vielä ei ole aikaa lukea lehtiä eikä rahaa maksaa tilausta ulkomaille, mutta kunhan valmistun ja saan sen hyvinpalkatun viran, rahaa alkaa tulla ovista ja ikkunoista.

Matkustan. Mitä vähemmän ehdin haaskata viime talven työstä jääneitä rahoja kirjoittamista vetkutellessani, sitä kauemmas pääsen niillä rahoilla, jotka vielä ovat jäljellä sitten, kun gradu on valmis. Viikko Intiassa vai 23 tunnin risteily ruotsinlaivalla... kyllä minä jaksan kirjoittaa tänään vielä vähän...

Pidän juhlat. Haluan joskus isona järjestää vakavastiotettavat aikuistenjuhlat, joissa on oletuksena tarjolla kasvisruokaa. Niille, jotka ovat ilmoittaneet erikoisruokavaliokseen olevansa lihansyöjiä, on grillimakkaraa jossain sivummalla. Tarvitsen riittävän vakavastiotettavan juhlanaiheen, ja FM saa kelvata sellaiseksi.

Sisustan sellaisen kodin kuin haluan. Mieluiten rakennan talon alusta alkaen, tai sitten remontoin jonkun vanhan talon. Kylppäriin mosaiikkikoristelu tai Penrosen laattoja tai eschermäisiä kuvioita. Keittiöön saareke ja kaappitilaa. Työhuoneen seinät täyteen Lundiaa. Lattialämmitys. Terassille aukeava takaovi. Ja rautakaupan katalogejakin on aikaa lukea sitten, kun gradu on valmis.

Avoimet mahdollisuudet. Jos jaksan pakertaa opettajan kevennetyn gradun sijasta vähän laajemman tutkijan gradun, voin valmistumisen jälkeen valita, haluanko sittenkin työskennellä teollisuudessa vai koulussa. Tai voin pyrkiä opiskelemaan behavioral economicsia, ja sen alan opinnäytetyössäni soveltaa fyysikoiden matemaattisia työkaluja. Mutta pääaineen vaihtaminen gradunkirjoitusjumin iskiessä on niin ennalta-arvattava ja usein nähty ratkaisu, että minä teen eri tavalla, ja kirjoitan sen gradun ensin. (En kuitenkaan ajattele tässä kohtaa mitään väitöskirjaa, koska jatko-opinto-oikeuden saamiseksi pitäisi kai kirjoittaa riittävän hyvätasoinen gradu, ja siitä tulisi suorituspaineita. Palataan asiaan sen käyttäytymistaloustieteen tutkinnon jälkeen.)

Sijaistoiminto. Jopa gradun kirjoittaminen on miellyttävämpää kuin siivoaminen.

Olen kuitenkin kallistumassa sille kannalle, että olipa lopputulos miten palkitseva tahansa, niin itseään ei kannata kiusata huonoilla työvälineillä. Järjestin kirjoituspöydälleni tilaa toiselle näyttöruudulle, kun sain vinkin, että voin pitää lähdeartikkelit esillä yhdessä ruudussa ja kirjoittaa gradua toisessa. (Edelleen ajatus katkeilee, kun siirryn ikkunasta toiseen, mutta nyt saan sen nopeammin kiinni, enkä eksy matkalla HS.fi:n sarjakuvia lukemaan.) Nyt olen lukenut lähdemateriaaleja tehokkaasti kaksi päivää, ja kirjoittanutkin pari riviä, ja yritän saada tämän innostuksen säilymään.

Vaatteen tyylipisteet

Mediassa ja sosiaalisessa mediassa on puitu rouva Jenni Haukion vaatevalintoja.

Kaasuputki kysyy "Saiko tuo mieskin "lisähehkua kasvoille" näistä Haltin sponsoriasuista? (http://bit.ly/NDEiyc)".

 

Ihmettelin lisähehkutusta hetken, ja sitten keksin pukeutumistyylipisteteorian: Ihmiset voivat antaa toistensa pukeutumistyylistä pisteitä reaalilukuasteikolla. (Yleensä toimittajat antavat arvionsa julkisuuden henkilöiden pukeutumisesta. Myös julkkikset voisivat antaa arvionsa heitä arvioivien toimittajien pukeutumisesta, mutta jostain syystä niitä arvioita julkaistaan harvemmin. Tavikset vertaisarvioivat toinen toisiaan.) Nollaa suuremmat tyylipisteet tulkitaan hyväksi pukeutumismauksi, nolla pistettä mielenkiinnottomaksi mitättömyydeksi, ja negatiiviset pisteet räikeäksi mauttomuudeksi.

Annan tälle sinisävyistä neuletta somistavalle värikkäälle kuvioinnille tyylipistekertoimen 3. Pukeutuupa kuka tahansa tähän neuleeseen, hänen aiemmat tyylipisteensä kerrotaan reaalilukujen laskusääntöjen mukaisesti kolmella. Jos pidän henkilöä tyylikkäänä, tämän vaatteen kanssa hän on kolme kertaa niin tyylikäs. Jos pidän henkilöä arkisena nollana, tämän vaatteen kanssa hänen tyylinsä on 3*0 eli edelleen nolla. Jos pidän henkilön pukeutumista karseana, tämän neuleen kanssa hänestä tulee kolme kertaa niin karsea.

Ratkaisematta jää edelleen, miten alun perin luodaan se vaikutelma tyylikkyydestä, että kaikki sanomiset, tekemiset ja pukemiset tulkitaan sen jälkeen tyylikkyyden osoituksiksi. On mahdollista, että pukeutumistyylipisteteoria on vain erikoistapaus ihmisten yleisemmästä taipumuksesta pitää kaikkia hyvien tyyppien tekemisiä hyvinä ja samoja tekoja pahojen tyyppien tekemänä pahoina. Tämän kognitiivisen konfliktin alkutekijöitä olisi herkullista päästä purkamaan.

Matemaattiset aineet tiivistettynä

Kemia on sitä, että mietitään, mihin laitetaan elektronit. (Ja koska Paulin kieltosäännöstä seuraa rajoituksia, mihin elektroneja ei ainakaan voi laittaa, eri alkuaineilla on erilaisia ominaisuuksia, ja niiden yhdisteillä vielä enemmän erilaisia ominaisuuksia.)

Fysiikka on sitä, että mietitään, mitkä asiat vaikuttavat toisiinsa ja millä tavalla. (Jos nopeus kaksinkertaistuu, niin tien päällä kuluva aika puolittuu, ja hätäpysäytyksen jarrutusmatka nelinkertaistuu.)

Matematiikka on sääntöjä. (Joidenkin ihmisten vaikeudet matematiikassa ovat vaikeuksia noudattaa - tai edes muistaa - sääntöjä. Matematiikka kehittyy, kun joku matemaatikko kykenee kuvittelemaan uusia sääntöjä, joita noudattamalla uudet asiat ovat sallittuja tai kiellettyjä. Esimerkiksi negatiivisten lukujen neliöjuurien laskemiseen on omat sääntönsä. Jos käytetään peruskoulussa opeteltuja reaalilukujen laskusääntöjä, neliöjuuret negatiivisista luvuista on kielletty.)

Puhtaalle matemaatikolle matematiikka on mielikuvituksen leikkiä: minkälaiset säännöt tänään keksitään, ja mitkä väitteet voidaan niiden puitteissa todistaa oikeiksi? Kokeillaanko geometriaa euklidisella tasolla vai pallon pinnalla? Venytetäänkö topologisesti donitsi kahvikupiksi? Laaditaanko lukujärjestelmä mielivaltaisella kantaluvulla tai vektoreita n-ulotteisessa aliavaruudessa? Rakennetaanko hotelli, jossa on äärettömän monta huonetta? Jos otetaan lukujoukko, jossa on yksi ainoa luku, miten eri laskutoimituksissa käy? Mitä sääntöjä rikkomalla voidaan todistaa, että 2=1?

Fyysikolle ja kemistille matematiikka on työkalu, jonka avulla pääsee johonkin lopputulokseen. Esimerkiksi laskemalla yhteen äärettömän monta äärettömän pientä ruutua saadaan ympyrän pinta-alan laskukaava (A=pii*r^2), ja laskemalla, kuinka jännitetyn jousen äärettömän pieni lisävenytys vaatii äärettömän vähän isomman voiman kuin siihenastinen venytys, saadaan jännitetyn jousen potentiaalienergia E=½kx^2. (Tässä lainattiin matemaatikoilta integrointisääntöjä.) Kemistit käyttävät yhtälöiden laskusääntöjä, kun yrittävät ennustaa, kuinka paljon eri lähtöaineita tarvitaan, jotta saadaan 200 grammaa valmista tuotetta. Ja sitten on vielä fysiikan ja kemian tuloksia soveltavat ammattiryhmät, esimerkiksi insinöörit ja lääkärit, joiden ei tarvitse osata viisastella tilavuuden käsitteen mielekkyydestä neliulotteiselle hyperkuutiolle, kunhan osaavat ratkaista kolmiulotteisen todellisuutemme lujuuslaskelmat ja lääkeannostelut.

Loppukevennykseksi vielä kemistien ainejärjestölehdessä kauan sitten julkaistun vitsin kierrätystä. VAROITUS! Tämä julma tarina ei sovi heikkohermoisille.

E potenssiin x ja vakiotermi olivat kävelyllä. Yhtäkkiä he huomasivat, että vastaan tulee derivaatta.
- Voi ei, tuo derivaatta syö minut! itki vakiotermi.
- Minä suojelen sinua, lupasi E potenssiin x vakiotermille, ja sanoi tiukasti derivaatalle: - Älä yritä mitään, minä olen E potenssiin x.
- Hauska tutustua, sanoi derivaatta. - Minä olen derivaatta y:n suhteen.