Harjoitustöiden raportointia

Kemian harjoitustyökurssi on edennyt puoliväliin. Olen tehnyt kymmenestä työstä viisi. Kolme työselostusta on hyväksytty, ja kaksi on ohjaajan pöydällä odottamassa tarkastusta.

Välillä tunnen oloni tyhmäksi, kun joudun kyselemään ohjaajilta itsestäänselvyyksiä: Miten korkealle kaasuliekin yläpuolelle tämä keittopullo pitää ripustaa? Miten tämän korkin saa irti, ja takaisin kiinni? Mihin hopeanitraattijäte loppusijoitetaan? Menikö tämä lasku oikein, eli laitanko nyt tuohon astiaan 8,75 millilitraa tuota liuosta?

Sitten huomasin, että työohjeen kirjoittaja on näköjään varautunut vielä minuakin tyhmempiin opiskelijoihin:

Laita astiaan 10 ml väkevää (95-97%) rikkihappoa (käytä pumpettia!!).

Kenelle voisi tulla mieleenkään a) laittaa kemian laboratoriossa mitään esinettä suuhun, b) imeä lasiputki täyteen väkevää rikkihappoa, c) yrittää säätää nestepinnan korkeus täsmälleen merkkiviivan kohdalle laittamalla sormi pipetin yläpään tukkeeksi ja sitten päästää nestettä irrottamalla otettaan? Ehkä ohje onkin kopioitu sanasta sanaan alkuperäisestä ohjeesta, joka kirjoitettiin siihen aikaan, kun laboratoriossa vielä sai tupakoida sisällä. (Ja joku kaatoi eetteriä viemäriin, johon seuraava kävijä karisti tupakantuhkaa. Ja sehän leimahti kivasti. Erittäin perustelluista syistä labrassa ei nykyisin saa tupakoida, eikä kaataa eetteriä viemäriin.)

Keittelin sitten hajotettavaa näytettä rikkihapossa. Kun näyte vaikutti kypsältä, huomasin, että sitä oli liuoksen lisäksi pinttynyt reaktioastian seinämille. Kysyin ohjaajalta, onko tämä ongelma.

Olisipa mielenkiintoista selvittää, tuleeko tästä oikea tulos, jos sen analysoi. Voi olla, että tuolla astian seinässä olevassa aineessa ei ole sitä analysoitavaa komponenttia, joten tästä voikin tulla ihan oikea tulos. Tai sitten saat myöhemmin toisen näytteen, joka toimii niin kuin pitääkin.

Toinen ohjaaja vahvisti:

En minä varmaan tiedä siitä mitään, mutta voin tulla katsomaan. Jaa. Niin. No kokeile nyt, mitä siitä tulee.

Työselostusten kirjoittamiseen menee enemmän aikaa kuin itse töiden suorittamiseen. Minusta on tullut se raivostuttava vanha opiskelija, joka yrittää päteä osaamisellaan ja on kiinnostunut opintopisteiden lisäksi kurssin asiasisällöstä.

Lisäksi minusta on tullut \LaTeX-uskovainen, ja saan allergisen syyhykohtauksen lukiessani M$ Wordilla kirjoitettuja työohjeita. Hihittelen kurssin aloitusluennolla työselostusten kirjoittamiseen annettuja ohjeita:

"Tarkoitus on harjoitella tieteellistä raportointia. - - Jos jotakin kaavaa tai erikoismerkkiä ei tietokoneohjelmasta löydy, niin jättäkää siihen tyhjä kohta, ja täydentäkää puuttuva merkki paperille kynällä."

Näinkö kemian ammattilaiset itse kirjoittavat tieteelliset artikkelinsa? Kaavat ja erikoismerkit muuten löytyvät täältä. Ja IUPAC:n suosituksen mukaan pH on siitä poikkeuksellinen suureen symboli, että sitä ei koskaan kirjoiteta kursiivilla. Työohje oli kirjoitettu Wordilla, joten siinä käytetystä fontista voi päätellä ainoastaan, että siitä ei pidä ottaa mallia. Raivostuttava vanha opiskelija siis googletti, koska työselostuksesta pitää tulla hyvä eikä vain hyväksytty.

Neljättä tai viidettä selostusta kirjoittaessani tajusin, että aika paljon aikaa säästyy, kun vähän miettii, millaisia komentoja joutuu käyttämään kerran toisensa jälkeen.

\newcommand{\MolF}{\frac{\textrm{mol}}{\textrm{dm}^3}}

Ne, jotka ovat kirjoittaneet neljä tai viisi liuosten laimennuslaskuja käsittelevää työselostusta Latexilla, osaavat arvostaa tätä oivallusta. Minunlaiselleni kyvyistään epävarmalle wannabe-nörtille ensimmäinen onnistuneesti määritelty oma komento loi valtavan VoittajaFiiliksen^{TM} ja avasi Latexista jälleen uuden ulottuvuuden. Ihana ohjelma $\heartsuit$

Liuotin

Tein kolme kuukautta sitten Ravintolapäivää varten hienot opastekyltit, joissa on nuoli, joka osoittaa "kahvila on tuolla päin". Laminoin ne, jotta ne kestäisivät päivän ulkona.

Ajattelin fiksusti, että kirjoitan kahvilan aukioloajat spriiliukoisella tussilla laminoinnin päälle. Jos seuraavalla kerralla aukioloajat muuttuvat, tussin voi pyyhkiä pois viinalla ja kirjoittaa uudestaan. (Se on viinan väärinkäyttöä! ärähti laminointikoneen käyttäjä.)

Toissapäivänä kaivoin kyltit esille ja totesin, että kyllä aukioloajat ovat muuttuneet. En ehtinyt varautua etukäteen hankkimalla laboratorioetanolia, joten yritin pyyhkiä tussia pois käsidesillä.

Tussin jälki ei edes levinnyt. Yritin seuraavaksi Viru Valgeella, yhtä huonolla menestyksellä. (Ja meillä on niin paljon laivalta tuotuja, Virosta tuotuja ja lahjaksi saatuja viinapulloja, ettei niitä jaksa kukaan juoda, joten väärinkäyttö ei ole suurikaan menetys.)

Mietin, mitä viinaa tehokkaampia orgaanisia liuottimia meiltä löytyisi. Löysin ongelmajätteen väliaikaisvarastosta pienen tilkan kynsilakanpoistoainetta. Sillä lähti!

En osaa päättää, pitäisikö tässä tuntea itsensä päteväksi kemistiksi, joka osaa valita oikean liuottimen oikeaan käyttötarkoitukseen, vai pissikseksi, jonka kemikaaliarsenaalista täytyy ehdottomasti löytyä kynsilakanpoistoainetta. Toisaalta, pätevien kemistien ja rakennekynsipissisten joukkojen leikkausjoukosta löytyy mielenkiintoista porukkaa.

Vaadin tasa-arvoista parisuhdelakia

Parisuhteeni on eriarvoisessa asemassa. Minusta on epäreilua, että aikuisten ihmisten parisuhteet saavat erilaisen juridisen aseman sen perusteella, onko puolisoiden henkilötunnusten toiseksi viimeisten merkkien summa parillinen vai pariton.

Jos summa on pariton, ja puolisot haluavat suhteelleen virallisen aseman yhteisönsä silmissä, heitä koskee avioliittolaki.

Jos summa on parillinen, ja puolisot haluavat suhteelleen virallisen aseman yhteisönsä silmissä, heitä koskee laki rekisteröidystä parisuhteesta.

Onko sillä sitten mitään väliä, onko maistraatti lyönyt leiman (koska ilman leimaa tämä hyljetähän!) vihkitodistukseen vai todistukseen parisuhteen rekisteröimisestä?

8§

Parisuhteen rekisteröinnillä on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella, jollei toisin säädetä.

Rekisteröidyn parisuhteen purkautumisella on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton purkautumisella, jollei toisin säädetä.

Laissa tai asetuksessa olevaa säännöstä, joka koskee avioliittoa, sovelletaan myös rekisteröityyn parisuhteeseen, jollei toisin säädetä.

Eläköön ne pienet erot, joista toisin säädetään! Avioliitosta tulee mieleen Päivi Räsänen selittämässä jotain

miehen ja naisen välinen... Jumalan asettama... perhearvot... kirkko... Raamattu... muuttumaton... , 

ja harrastakoot sitä ne, joille se sopii, mutta minä haluan irtisanoutua moisesta tykkänään.

Lähde: http://www.ruthblog.org/wp-content/uploads/2012/08/the-gender-component-never-changed.jpg

 Minä en halua avioliittoon. Mutta voisin haluta rekisteröidyn parisuhteen: puolisoiden keskinäisen elatusvelvollisuuden ja perintöoikeuden, jonka maistraatin päällikkö tai käräjäoikeuslain (581/1993) nojalla toimivaltainen käräjänotaari kirjaa lomakkeeseen ja laittaa leiman.

Seksuaalisen suuntautumisen pitäisi olla yksityisasia, joten en mielelläni huutele siitä pitkin Internettiä. Tässä kohtaa kuitenkin henkilökohtainen on poliittista: suuntautumiseni on väärä, olen kiinnostunut väärästä sukupuolesta, joten en ole oikeutettu rekisteröityyn parisuhteeseen. Mahdollisuus solmia avioliitto siviilivihkimyksellä on laiha lohtu, koska juridisesti se on kuitenkin sama asia kuin shamaanin vahvistama kirkollinen avioliitto.

Vaadin tasa-arvoista parisuhdelakia! Puolisoiden pitää saada itse päättää, haluavatko he solmia avioliiton vai rekisteröidyn parisuhteen, riippumatta siitä, ovatko he samaa vai eri sukupuolta. Muuten olen sitä mieltä, että maallisen byrokratiakoneiston edessä pätevä liitto pitäisi solmia maallisen byrokraatin vahvistamana, ja sen päälle halukkaat pariskunnat voisivat pyytää haluamansa shamaanin loitsut. Jos shamaani ei uskonnollisista syistä suostu pariskunnalle loitsuamaan, niin ei ole pakko. Byrokraatin olisi kuitenkin virka-aikana pakko laittaa leima jokaiseen oikein täytettyyn lomakkeeseen.

Eksperimentti

Menin suorittamaan kemian labratöitä. Tinatetrajodidista ei tullut maanantaikappaleita. Ei tullut kappaleita ollenkaan. Liuos ei suostunut kiteytymään.

Ohjaava opettaja oli innoissaan. Hänkään ei tiedä, miksi juuri tässä työssä monilla opiskelijoilla on vaikeuksia saada kiteitä muodostumaan, vaikka liuos valmistetaan työohjeen mukaisesti. Nyt on kerrankin tilaisuus tehdä empiiristä tutkimusta ihan aineopintojen kurssilla, eikä kukaan tiedä tuloksia etukäteen.

Minun suhtautumiseni on kahden aaltofunktion superpositio. Toisaalta tässä on mitä hienoin tilaisuus oppia kaikkea kiehtovaa kokeellisesta työskentelystä, ja toisaalta haluaisin vain paiskata reseptin mukaiset reagenssit astiaan ja saada siitä hyvästä neljä opintopistettä. Saas nähdä, miten pian superpositio romahtaa jompaan kumpaan vaihtoehtoon.

Talvi yllätti autoilijan

Liukkaus ei järjestänyt ikävää yllätystä, sillä Harrasteautossa on asiallinen luistonestojärjestelmä ja asialliset talvirenkaat. 2000-luvun Saabin Opelin hallittavuudesta talviolosuhteissa minulla sen sijaan ei ole hyvää sanottavaa. Siksi ajankin mieluummin Harrasteautolla, vaikka siinäkin alkaa jo olla muutamia pikkuvikoja. Talviautoksi se ei oikein enää sovellu.

Moottori käynnistyy kyllä, jos vain pääsen niin pitkälle, että saan laitetuksi avaimen virtalukkoon. Suurin ongelma on oven avaaminen. Yleensä oven yläreuna jäätyy kiinni kumitiivisteeseen. Tällä kertaa tiivisteen lisäksi lukot olivat jäätyneet kiinni. Jos vain pääsisin autoon sisälle, saisin sen käyntiin ja lämpimäksi, jolloin lukot sulaisivat ja saisin oven auki ja pääsisin autoon sisälle...

Bussin kausilippu tammikuun ajaksi taisi olla hyvä sijoitus.

Motivoi itsesi -kurssi

... saan tästä 4 opintopistettä ja opettajan pätevyyden... saan tästä 4 opintopistettä ja opettajan pätevyyden... saan tästä 4...

Muutoksen merkkejä on ilmassa kemian laitoksella. Perinteisesti opiskelurutiineihini on kuulunut ilmoittautuminen Epäorgaanisen kemian aineopinnot -kurssille syyskuussa, muistiinpanojen tekeminen ensimmäisellä luennolla, sekalaisten geometristen kuvioiden suttaaminen muistiinpanopapereihin kahdella seuraavalla luennolla, parin viikon luentojen lintsaaminen, pistäytyminen luennoilla kurssin puolivälissä ja huomaaminen, että jossain vaiheessa opetuskieli on vaihtunut siansaksaksi, loppukurssin luentojen lintsaaminen ja toteaminen, että en osaa vastata vuodesta toiseen vakiona pysyneisiin tenttitärppikysymyksiin edes tenttikirjan avulla, joten ei kannata ilmoittautua tenttiin.

Aiemmasta poiketen lukuvuonna 2012-2013 Epäorgaanisen kemian aineopinnot luennoidaan vasta tammikuussa. Ja minä aloitin sekalaisten geometristen kuvioiden piirtelyn jo 15 minuutin kuluttua ensimmäisen luennon alusta. Opiskelutoveri vieressä murahti, ettei jaksa laskea, kuinka monetta kertaa hän on tulossa samalle kurssille, mutta arvelee nyt käynnistyvän seitsemännen kierroksen.


Mahtaakohan kemian laitos tilastoida, kuinka monta kertaa opiskelija keskimäärin ilmoittautuu kurssille, ennen kuin suorittaa sen hyväksytysti? Minä ja pari toveriani olemme niin pieni ja vääristynyt otos, että meidän reputtamisellemme saattaa löytyä aivan luonnollinen selitys (esim. laiskuus, tyhmyys, kotiläksyjen laiminlyönti, tenttikirjan lukeminen vasta viimeisenä iltana). Mutta jos merkittävä osa kemian aineopintojen suorittajista joutuu iteroimaan Epäorgaanisen kemian kurssia n+1 kertaa, mikä on k kertaa enemmän kuin muita kursseja, niin nätisti sanottuna annettu opetus ei vastaa tenttivaatimuksia.

... 2 tuntia suoritettu, enää 34 (plus tentti) jäljellä... enää 34 tuntia, sitten tämä on ohi...

Anonyymi oivallus

Viime päivinä kaverit ovat linkittäneet ensin Umayya Abu-Hannan kirjoitusta Lottovoitto jäi lunastamatta, ja sitten blogikirjoittajien vastauksia siihen. Minun kaveripiirini mielestä on paheksuttavaa ja surullista, että jotkut kehtaavat huutaa julkisilla paikoilla tuntemattomille vastaantulijoille päin naamaa mielipiteensä vastaantulijan ulkonäöstä tai etnisestä alkuperästä, usein kirosanojen kera tai muuten halventavasti ilmaistuna.

Dagboek-blogin kommenttiketjusta löytyi Anonyymin kirjoittama oivallus, jonka haluan jakaa:

Suomessa on ihmisryhmä, joka kerjää nakkikioskilla ja muilla julkisilla paikoilla turpaansa milloin milläkin konstilla. Tönimällä, solvaamalla tai muuten ärsyttämällä. Jos ei hakemallakaan löydä jotain etnistä rotupohjaa, jonka kimppuun käydä, ryhdytään huutamaan vaatteista, ruumiinrakenteesta, kampauksesta, puheäänestä, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta tai jopa tuoksusta. Sitä porukkaa vaivaa jokin vielä inhottavampi ominaisuus kuin rasismi. En tiedä onko sille edes nimeä.

Tämän vuoksi ongelmat eivät ratkeaisi, vaikka ulkomaalaiset pysyisivät ulkona, homot kaapissa ja naiset kotona lapsia hoitamassa eiku töissä siipeilemättä puolison rahoilla (eiku kumpi se nyt taas tähän vuodenaikaan olikaan?). Ongelmat ratkeavat vasta sitten, kun jokainen henkilö* oppii käsittelemään oman pahan olonsa jollakin muulla tavalla kuin karjumalla sitä jollekulle ukkosenjohdattimeksi valitsemalleen toiselle henkilölle. Anonyymi on jännällä tavalla suomalaisen sisäsyntyisen perusvitutuksen ja sen purkamiskeinojen seurausten äärellä.

*Henkilöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä miehiä, naisia ja kaikkia siltä väliltä, Suomen ja muiden maiden kansalaisia sekä kansalaisuutta vailla olevia sekä kaikkien seksuaalisten suuntautumisten edustajia. Iältään enintään kolmevuotiaiden henkilöiden ei edellytetä vielä osaavan tehokasta psyykkistä itsesäätelyä ja omien tunteiden tunnistamista, mutta itsenäisesti kaupungilla liikkumaan päästettyjen henkilöiden pitäisi jo osata.

Ehkäisyvalistusta

Ostin aseman automaatista junalipun, ja annoin VR:n satunnaislukugeneraattorin arpoa vaunun numeron ja istumapaikan. Kun nousin junaan, näin vaunun seinässä eläintarroja ja käytävällä lapsiturvaportin. Kirosin hiljaa itsekseni.

Äääääää äiti mulla on kuuma! Ääääää äitiiii! Äiti anna banaani! ÄITIII! Anna banaani! ANNA BA. NAA. NI! Ääääää ei sitä banaania, se toinen banaani! Äääää äiti ääääää äääääää ÄÄÄÄÄÄÄ!

Muistio itselle: älä hyväksy automaatin tarjoamaa istumapaikkaa, vaan valitse se itse mahdollisimman kaukaa lastenvaunusta.

(Disclaimer: Ei tulisi mieleenikään vaatia, että pikkulasten pitäisi jaksaa istua hiljaa ja ottaa muut matkustajat huomioon pitkän junamatkan ajan. Eikä tulisi myöskään mieleen vaatia, että lapsiperheet eivät saisi matkustaa junalla. Lastenvaunut ovat ihan hyvä ratkaisu siihen, että lapset pitkästyvät matkan aikana vähän vähemmän, ja on ymmärrettävää, että lastenvaunussa joku matkustajista voi saada huutoraivarin. Ja juuri siksi minä haluan matkustaa aikuistenvaunussa.)

Rauhallista joulua

Eilen teki mieli toivottaa ****n rauhallista joulua huoltohenkilölle, joka puhdisti Tuomiokirkon rappusia lumesta lehtipuhaltimella. Pöllyävää pakkaslunta sateli hiljakseen, ja jouluvalaistu joulukuusi kirkon vieressä korosti sitä, miten huonosti kaksitahtimoottorin prööm-pröm-pröm-PRÖÖÖÖÖÖMMMM-ääntely sopi siihen maisemaan.

Hetkeä myöhemmin kauppakeskuksessa totesin, että prööm-pröm-pröm-PRÖÖÖÖÖÖMMMM on sittenkin miellyttävämpää kuunneltavaa kuin pikkuorava-remix puhkikulutetuimmista joululauluista.

Saisiko johonkin kauppaan sellaisen Ollin kuvaileman jukeboksin, joka katkaisisi äänentoistolaitteiden toiminnan muutamaksi minuutiksi, jos asiakkaat tunkevat siihen kolikoita?

Torvi kevyen liikenteen väylällä

Pyöräilin aamukahdeksaksi yliopistolle, ja iltapäivällä viiden jälkeen takaisin kotiin. Aamulla oli liukasta ja iltapäivällä pimeää. Tietenkin molempiin suuntiin kävi hyytävän kylmä vastatuuli.

Paluumatkalla koin polkupyöräilijän version rattiraivosta - onko sellaista käsitettä kuin ohjaustankoraivo vielä nimetty? Toisille tienkäyttäjille ei näköjään ole asennettu sen paremmin huomaavaisuutta kuin itsesuojeluvaistoakaan.

Mikä heijastin? Mikä pyöränvalo? Miten niin oikeanpuoleinen liikenne - koskeeko se myös kevliä? Yksi fiksu vastaantulija sentään erottui edukseen (pun intended) heijastinliivinsä ansiosta.

 Jos en olisi liian köyhä ostamaan bensaa aatteellinen viherpiipertäjä, veisin fillarin talveksi kellariin ja kulkisin autolla. Matka luultavasti kestäisi kauemmin, pysäköintipaikan etsimisestä puhumattakaan, mutta kiihdyttäminen uudelleen matkanopeuteen tunarien aiheuttamien hätäjarrutusten jälkeen ei rasittaisi kaasujalkaa niin kovasti.