Tein kolme kuukautta sitten Ravintolapäivää varten hienot opastekyltit, joissa on nuoli, joka osoittaa "kahvila on tuolla päin". Laminoin ne, jotta ne kestäisivät päivän ulkona.
Ajattelin fiksusti, että kirjoitan kahvilan aukioloajat spriiliukoisella tussilla laminoinnin päälle. Jos seuraavalla kerralla aukioloajat muuttuvat, tussin voi pyyhkiä pois viinalla ja kirjoittaa uudestaan. (Se on viinan väärinkäyttöä! ärähti laminointikoneen käyttäjä.)
Toissapäivänä kaivoin kyltit esille ja totesin, että kyllä aukioloajat ovat muuttuneet. En ehtinyt varautua etukäteen hankkimalla laboratorioetanolia, joten yritin pyyhkiä tussia pois käsidesillä.
Tussin jälki ei edes levinnyt. Yritin seuraavaksi Viru Valgeella, yhtä huonolla menestyksellä. (Ja meillä on niin paljon laivalta tuotuja, Virosta tuotuja ja lahjaksi saatuja viinapulloja, ettei niitä jaksa kukaan juoda, joten väärinkäyttö ei ole suurikaan menetys.)
Mietin, mitä viinaa tehokkaampia orgaanisia liuottimia meiltä löytyisi. Löysin ongelmajätteen väliaikaisvarastosta pienen tilkan kynsilakanpoistoainetta. Sillä lähti!
En osaa päättää, pitäisikö tässä tuntea itsensä päteväksi kemistiksi, joka osaa valita oikean liuottimen oikeaan käyttötarkoitukseen, vai pissikseksi, jonka kemikaaliarsenaalista täytyy ehdottomasti löytyä kynsilakanpoistoainetta. Toisaalta, pätevien kemistien ja rakennekynsipissisten joukkojen leikkausjoukosta löytyy mielenkiintoista porukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti