Ostin aseman automaatista junalipun, ja annoin VR:n satunnaislukugeneraattorin arpoa vaunun numeron ja istumapaikan. Kun nousin junaan, näin vaunun seinässä eläintarroja ja käytävällä lapsiturvaportin. Kirosin hiljaa itsekseni.
Äääääää äiti mulla on kuuma! Ääääää äitiiii! Äiti anna banaani! ÄITIII! Anna banaani! ANNA BA. NAA. NI! Ääääää ei sitä banaania, se toinen banaani! Äääää äiti ääääää äääääää ÄÄÄÄÄÄÄ!
Muistio itselle: älä hyväksy automaatin tarjoamaa istumapaikkaa, vaan valitse se itse mahdollisimman kaukaa lastenvaunusta.
(Disclaimer: Ei tulisi mieleenikään vaatia, että pikkulasten pitäisi jaksaa istua hiljaa ja ottaa muut matkustajat huomioon pitkän junamatkan ajan. Eikä tulisi myöskään mieleen vaatia, että lapsiperheet eivät saisi matkustaa junalla. Lastenvaunut ovat ihan hyvä ratkaisu siihen, että lapset pitkästyvät matkan aikana vähän vähemmän, ja on ymmärrettävää, että lastenvaunussa joku matkustajista voi saada huutoraivarin. Ja juuri siksi minä haluan matkustaa aikuistenvaunussa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti