Jotenkin tässä pääsi käymään niin, että minusta ja Mikrotukihenkilöstä tuli asuntovelallisia. Pankkivirkailija ja kaupanvahvistaja suorittivat suhteemme virallistamiseen liittyvät toimitukset. Ostimme omakotitalon Hornankuusen kehyskunnasta.
Lähin bussipysäkki - ja myös lähin katuvalo ja lähin kestopäällystetty tie - sijaitsee 2 km päässä. Täältä ei pääse yhtään mihinkään ilman autoa. Viherpiipertäjää kirpaisee ajatus henkilökohtaisesta hiilijalanjäljestä. Lisäksi sosiaalisiin rientoihin osallistuminen edellyttää sopimista siitä, kuka on ajokunnossa.
Taloudessamme on toki ollut kaksi autoa jo vuosia, mutta aikaisemman asunnon pihalla toinen autoista saattoi seistä niin kauan ajamatta, että siitä tyhjeni akku tai rengas. Ja kun auton havaittiin olevan lakossa, bussilla tai polkupyörällä yleensä ehti perille.
Nyt pihalla on kaksi autoa, joiden yhteenlaskettu ikä hipoo 30 vuotta, ja joiden parhaat ominaisuudet yhdistämällä saisi kootuksi yhden ihan käyttökelpoisen auton. 26-vuotiaassa Harrasteautossa on ilmenee uusi vika päivässä, huonompana päivänä kaksikin, mutta siinä on vetokoukku ja nastarenkaat. 4-vuotiaassa Baijerilaisessa Maatalous-Wekottimessa on kaikki ne varusteet, jotka wannabe ääriporvari tarvitsee tehdäkseen vaikutuksen vertaisryhmäänsä, mukaanlukien tyhjä kohta vetokoukun paikalla. Kotipihan sisäänajoväylä on kuitenkin tähän vuodenaikaan sen verran hyvä toteutus kitkattomasta kaltevasta tasosta, että kuljettajalla ei ole keinoja ohjata Baijerilaisen liikettä.
Viime kerralla pihalta poistuessaan Mikrotukihenkilö havaitsi yllätyksekseen, että auton nokka osoitti päinvastaiseen suuntaan kuin mihin hänen oli tarkoitus lähteä. Minä ajoin takaisin kotiin, ja vasta i = i + 1:llä yrityksellä ajoväylällä oli sen verran hiekoitushiekkaa ja Baijerilaisella sen verran vauhtia, että pääsin perille luistoneston merkkivalon välkkyessä. Mikrotukihenkilö alkoi harkita, pitäisikö täällä landella sittenkin olla nastalliset talvirenkaat.
Landelle muuttaessamme ajattelimme, että täällä voi sitten pitää koiraa vapaana pihalla samalla, kun itse puuhastelemme ulkona. Muuttokuormaa purkaessamme Fifi osoitti ymmärtäneensä jo, että nää on meiräm maita perkele, ja syöksyi tielle ohikulkevan naapurin koiran kimppuun. Ensimmäinen ulkopuuhastelu on siis oleva koiranpitävän aitauksen rakentaminen.
Edelliset asukkaat valittivat, että talosta löytyy jatkuvasti hiirenpapanoita. Irvikissan harmiksi talosta ei kuitenkaan ole löytynyt vielä yhtään hiirtä. Ulkona on ollut sen verran kylmää, märkää ja inhottavaa, että Irvikissa ei ole kovin tosissaan yrittänyt poistua sisältä. Se on keskittynyt lähinnä testaamaan uusien tuolien ja sohvan löhöilyominaisuudet ja pyrkimään niihin huoneisiin, joiden ovi pidetään suljettuna.
Yksi talon edellisistä asukkaista oli laillistettu sähköasentaja, joten talon sähköasennukset on toteutettu mielenkiintoisesti. Esimerkiksi aamukahvin keittämiseen tulee yksi työvaihe lisää, kun kahvinkeittimen käynnistämisen lisäksi pitää muistaa käynnistää se pistorasia, johon kahvinkeitin on kytketty. Oma väki tietää kyllä, että kahvinkeitin käynnistetään liesituulettimen yläpuolella olevasta painikkeesta.
Vielä tämän viikonlopun voin kuvitella muuttaneeni asumaan kesämökille. Ensi viikolla sitten selviää, kuinka täältä käsin käydään töissä tai jatko-opiskelemassa kaupungissa.
2015-01-03
2014-12-13
Viikonloppufiilis
En yleensä rieku baareissa valomerkkiin asti, mutta kun labrakaveri väittelee, niin karonkan jatkojen jatkot jatkuvat kolmannen valomerkin jälkeen vielä laboratorion taukohuoneessa. Kun Väitöskirjaohjaaja alkoi yksi kerrallaan ylistää opiskelijoitaan hyviksi tyypeiksi, katsoimme Kokeneemman Kollegan kanssa parhaaksi takavarikoida hänen löytämänsä tonkan denaturoimatonta spriitä.
Juhlinnan jälkeen aion viettää viikoloppua lähinnä lataamalla akkuja.
Juhlinnan jälkeen aion viettää viikoloppua lähinnä lataamalla akkuja.
 |
| #Harrasteauto #virtavähissä |
2014-08-07
Luontevaa kuin suomalainen seuraelämä
Facebookissa jaetun linkin kautta päädyin tänään labrassa uunin jäähtymistä odotellessani lukemaan spekuloivaa keskustelua suomalaisten naisten baarikäyttäytymisestä.
Niin, ne maahanmuuttajat eivät ole vielä oikein sopeutuneet suomalaiseen kulttuuriin, vai miten se nyt meni? Käytös, joka pintapuolisesti tarkasteltuna vaikuttaa siltä, että
Ulkomaalaiselta (tai pitkän ulkomaillaoleskelun jälkeen Suomeen palanneelta) naiselta puuttuu aavistus siitä, että jos nainen noteeraa Urhon olemassaolon ja jopa vastaa ystävällisesti tervehdykseen, Urho ei tulkitsekaan sitä small talkiksi. Naisen täytyy varoa, ettei Urho luule, että nainen on hänestä pariutumismielessä kiinnostunut! Suomalainen nainen pelkää, että vastauksen "moi, kiitos hyvää kuuluu" jälkeen hän ei pääse loppuiltana enää eroon Urhosta, joka yrittää liimautua hänen seuraansa. Siksi
Kunnollinen suomalainen heteromies todellakin kärsii siitä, että hän kuuluu joukkoon, jolla on suomalaisten naisten silmissä huono maine. On ikävää, että muutama ääliö on pilannut koko ryhmän maineen.***
Miten huonomaineista ryhmäänsä parempi yksilö voisi viestittää uusille tuttavuuksille, että ensivaikutelman aktivoimat ennakkoluulot eivät päde hänen kohdallaan? Millainen kravatti, rintamerkki tai huomioliivi tarkoittaisi sitä, että asusteen käyttäjä etsii baarista hauskoja keskusteluja uusien ihmisten kanssa, ja lupaa olla ryhtymättä maanvaivaksi, jos keskustelukumppani haluaakin lopettaa keskustelun?
Jan Rossin osuvasta loppupäätelmästä muuttaisin vain yhden sanan:
* lisäys omani
** nimi muutettu
*** Tuliko muuten kenellekään muulle tästä sellasta bon voyage -tunnetta, siis että ootte kuullu tän joskus aikasemminkin?
Näin kesällä on tultu käytyä viihteellä ja baareissa ja siellä suomalaisten naisten asenteet hämmästyttävät, vaikka jokainen tietää miksi baariin lähdetään. Kun ystävällisesti lähestyy suomalaista naista baarissa, vaikka sanomalla moi, niin suomalainen nainen vain katsoo silmät palloina kuin tietämättä miksi hänelle moikataan.
Kun saman tekee baarissa ulkomaalaiselle naiselle, tämä reagoi heti ja moikkaa takaisin ja jopa kysyy mitä kuuluu. - -
Niin, ne maahanmuuttajat eivät ole vielä oikein sopeutuneet suomalaiseen kulttuuriin, vai miten se nyt meni? Käytös, joka pintapuolisesti tarkasteltuna vaikuttaa siltä, että
Eräänlainen sivistys puuttuu suomalaiselta naiselta.johtuu siitä, että
jokainen suomalainen* tietää miksi baariin lähdetäänmutta ulkomaalaistaustainen tulkitsee baarin sosiaalisia tilanteita oman kulttuurisen viitekehyksensä mukaisesti. Eläväisemmän small talk -kulttuurin maasta saapunut nainen olettaa, että jos uusi baarituttavuus avaa keskustelun sanomalla "moi, mä olen Urho**, mitä kuuluu?", siitä seuraa hetki rupattelua siitä, mistä ulkomaanelävä on kotoisin ja miten hän on viihtynyt Suomessa, eikä sen ihmeempää.
Ulkomaalaiselta (tai pitkän ulkomaillaoleskelun jälkeen Suomeen palanneelta) naiselta puuttuu aavistus siitä, että jos nainen noteeraa Urhon olemassaolon ja jopa vastaa ystävällisesti tervehdykseen, Urho ei tulkitsekaan sitä small talkiksi. Naisen täytyy varoa, ettei Urho luule, että nainen on hänestä pariutumismielessä kiinnostunut! Suomalainen nainen pelkää, että vastauksen "moi, kiitos hyvää kuuluu" jälkeen hän ei pääse loppuiltana enää eroon Urhosta, joka yrittää liimautua hänen seuraansa. Siksi
Suomalaisen naisen käytöstavat baareissa ovat luontaan pois työntäviä. Ei ole iloisuutta, seurallisuutta, ei olla lähestyttäviä. - -koska he yrittävät viestittää, että
- - eivät halua miehen lähestyvän heitä.
Kunnollinen suomalainen heteromies todellakin kärsii siitä, että hän kuuluu joukkoon, jolla on suomalaisten naisten silmissä huono maine. On ikävää, että muutama ääliö on pilannut koko ryhmän maineen.***
Miten huonomaineista ryhmäänsä parempi yksilö voisi viestittää uusille tuttavuuksille, että ensivaikutelman aktivoimat ennakkoluulot eivät päde hänen kohdallaan? Millainen kravatti, rintamerkki tai huomioliivi tarkoittaisi sitä, että asusteen käyttäjä etsii baarista hauskoja keskusteluja uusien ihmisten kanssa, ja lupaa olla ryhtymättä maanvaivaksi, jos keskustelukumppani haluaakin lopettaa keskustelun?
Jan Rossin osuvasta loppupäätelmästä muuttaisin vain yhden sanan:
Eräänlainen sivistys puuttuu suomalaiseltanaiseltabaarikansalta. Ei osata, ei haluta ja eikä ymmärretä. Surullista.
* lisäys omani
** nimi muutettu
*** Tuliko muuten kenellekään muulle tästä sellasta bon voyage -tunnetta, siis että ootte kuullu tän joskus aikasemminkin?
2014-06-30
Hy-yöks
Mikä on pahempaa kuin herätä aamulla siihen ääneen, joka kuuluu läppärin päällä istuvasta kissasta, joka valmistautuu oksentamaan karvapallon?
-- Se, että ei herää siihen ääneen, joka kuuluu läppärin päällä istuvasta kissasta, joka valmistautuu oksentamaan karvapallon.
Onneksi läppärin kansi oli kiinni, eikä kannen alle tihkunut neste näytä aiheuttaneen pysyviä vaurioita. Toimikoon tämä muistutuksena siitä, että varmuuskopiot on pidettävä ajan tasalla, jos asuntoon on pesiytynyttasmaniantuholainen kissa.
-- Se, että ei herää siihen ääneen, joka kuuluu läppärin päällä istuvasta kissasta, joka valmistautuu oksentamaan karvapallon.
Onneksi läppärin kansi oli kiinni, eikä kannen alle tihkunut neste näytä aiheuttaneen pysyviä vaurioita. Toimikoon tämä muistutuksena siitä, että varmuuskopiot on pidettävä ajan tasalla, jos asuntoon on pesiytynyt
2014-06-15
Vitkuttelun taito aloittelijoille ja edistyneille
Vähäisenä graduntekijänä luulin, että jos haluan vältellä työntekoa vitkuttelemalla, minun täytyy istua koko päivä kotisohvalla tai surffata netissä kaikilla muilla paitsi lähdeviitteeksi kelpaavilla sivuilla. Väärin luulin.
Sama vanha fysiikan laboratorio on nyt avannut kokonaan uuden ulottuvuuden vitkuttelumahdollisuuksille. Voin mennä aamulla laboratorioon ja käyttää ensimmäisen tunnin etsimällä kadonnutta ruuvimeisseliä, sitten kaksi tuntia etsimällä kaliumhydroksidiliuosta, ja sitten onkin jo lounasaika. Jos lounaalla joku kollegoista kertoo, missä kaapissa kaliumhydroksidia säilytetään, niin loppupäivä kuluukin arvaillessa, kuinka väkevää liuos mahtaa olla, kun sitä ei ole pullon kylkeen merkitty.
Tällä menetelmällä voin antaa kollegoille ja Väitöskirjaohjaajalle perustellusti sellaisen vaikutelman, että teen jotakin mielekästä tutkimukseni hyväksi. Mikään ei kuitenkaan etene ilman sitä ruuvimeisseliä ja kaliumhydroksidia.
Ilmeisesti myös kollegat hyödyntävät samaa vitkuttelumenetelmää. Sen vuoksi pidä-työpöytä-siistinä- ja palauta-lainaamasi-välineet-takaisin-samaan-paikkaan-kampanjoilla ei ole saatu aikaan muutosta laboratorion toimintakulttuuriin. Yrityselämän palveluksessa toimiva Mikrotukihenkilö vahvisti, että sama ilmiö havaitaan myös työelämässä. Pari ensimmäistä työpäivää uudella työmaalla kuluu aina etsiskelemällä jotakin piuhaa, jonka piti sopia tähän liittimeen, mutta ei se sitten sopinutkaan.
Ilmainen vinkki uudelle hallitukselle: sitokaa luonnontieteellistä tutkimusta tekevien korkeakoulujen rahoituksen tulospalkkiot siihen, kuinka monta prosenttia laboratoriovälineistä löytyy pistokokeessa oikeilta paikoiltaan.
Sama vanha fysiikan laboratorio on nyt avannut kokonaan uuden ulottuvuuden vitkuttelumahdollisuuksille. Voin mennä aamulla laboratorioon ja käyttää ensimmäisen tunnin etsimällä kadonnutta ruuvimeisseliä, sitten kaksi tuntia etsimällä kaliumhydroksidiliuosta, ja sitten onkin jo lounasaika. Jos lounaalla joku kollegoista kertoo, missä kaapissa kaliumhydroksidia säilytetään, niin loppupäivä kuluukin arvaillessa, kuinka väkevää liuos mahtaa olla, kun sitä ei ole pullon kylkeen merkitty.
Tällä menetelmällä voin antaa kollegoille ja Väitöskirjaohjaajalle perustellusti sellaisen vaikutelman, että teen jotakin mielekästä tutkimukseni hyväksi. Mikään ei kuitenkaan etene ilman sitä ruuvimeisseliä ja kaliumhydroksidia.
Ilmeisesti myös kollegat hyödyntävät samaa vitkuttelumenetelmää. Sen vuoksi pidä-työpöytä-siistinä- ja palauta-lainaamasi-välineet-takaisin-samaan-paikkaan-kampanjoilla ei ole saatu aikaan muutosta laboratorion toimintakulttuuriin. Yrityselämän palveluksessa toimiva Mikrotukihenkilö vahvisti, että sama ilmiö havaitaan myös työelämässä. Pari ensimmäistä työpäivää uudella työmaalla kuluu aina etsiskelemällä jotakin piuhaa, jonka piti sopia tähän liittimeen, mutta ei se sitten sopinutkaan.
Ilmainen vinkki uudelle hallitukselle: sitokaa luonnontieteellistä tutkimusta tekevien korkeakoulujen rahoituksen tulospalkkiot siihen, kuinka monta prosenttia laboratoriovälineistä löytyy pistokokeessa oikeilta paikoiltaan.
2014-06-11
Day 6: They still think I'm a grad student
Sain syövytystarkoitusta varten käyttööni tarkkuusvirtalähteen, joka on kaksi kertaa kalliimpi kuin autoni. Kokeneempi Kollega oli sitä mieltä, että minun pitäisi ohjelmoida LabView'lla virtuaalinen laiteajuri, jonka kautta voisin käynnistää ja sammuttaa virtalähteen.
Minusta virtalähde muistutti 1980-luvun videonauhuria, ja piin syövyttäminen halutuilla spekseillä vastasi videonauhurin ajastamista nauhoittamaan haluttu ohjelma. Ne, jotka ovat joskus onnistuneet ajastamaan videonauhurin ennen kuin ShowView-koodit ja digiboxit keksittiin, voivat kuvitella, olisiko tehtävä yhtään sen helpompi, jos videonauhuriin kytkisi tietokoneen ja yrittäisi ohjelmoida sen käynnistämään nauhoituksen.
Minä painelin kaikkia virtalähteen nappuloita ja tavasin käyttöohjetta. Välillä sain punaisen merkkivalon syttymään, mutta valon sammuttua kävi ilmi, että Kauniit ja Rohkeat ei ollutkaan tallentunut... eikun siis pii ei ollut syöpynyt. Uudet painallukset, uusi yritys, uusia tapoja mokata syövytys. (Yllätyksekseni en toistanut sitä perinteistä tapaa, jossa tuhotaan syövytyslaitteisto.)
Neljän eri tavoilla pilatun näytteen jälkeen sain aikaiseksi nämä:
Nyt on osoitettu, että annettujen vaatimusten mukaisesti syövyttäminen on mahdollista. Seuraavaksi pitäisi keksiä, minkä värisiä kuvioita syövyttämällä pitäisi saada aikaan.
Minusta virtalähde muistutti 1980-luvun videonauhuria, ja piin syövyttäminen halutuilla spekseillä vastasi videonauhurin ajastamista nauhoittamaan haluttu ohjelma. Ne, jotka ovat joskus onnistuneet ajastamaan videonauhurin ennen kuin ShowView-koodit ja digiboxit keksittiin, voivat kuvitella, olisiko tehtävä yhtään sen helpompi, jos videonauhuriin kytkisi tietokoneen ja yrittäisi ohjelmoida sen käynnistämään nauhoituksen.
Minä painelin kaikkia virtalähteen nappuloita ja tavasin käyttöohjetta. Välillä sain punaisen merkkivalon syttymään, mutta valon sammuttua kävi ilmi, että Kauniit ja Rohkeat ei ollutkaan tallentunut... eikun siis pii ei ollut syöpynyt. Uudet painallukset, uusi yritys, uusia tapoja mokata syövytys. (Yllätyksekseni en toistanut sitä perinteistä tapaa, jossa tuhotaan syövytyslaitteisto.)
Neljän eri tavoilla pilatun näytteen jälkeen sain aikaiseksi nämä:
 |
| Kahdesta ylärivin näytteestä piti tulla samanlaisia, ja alarivin näytteistä keskenään samanlaisia. Ja jokseenkin siltä ne silmämääräisellä vilkaisulla näyttävätkin. |
Nyt on osoitettu, että annettujen vaatimusten mukaisesti syövyttäminen on mahdollista. Seuraavaksi pitäisi keksiä, minkä värisiä kuvioita syövyttämällä pitäisi saada aikaan.
2014-06-04
Jatkoon!
Aikaisemmin tapahtunutta: Helmikuun viimeisenä päivänä jätin tiedekunnalle jatko-opintohakemuksen. Maaliskuussa sain tiedon, että hakemukseni on hyväksytty. Huhtikuussa kävin sopimassa ohjaajan kanssa, että aloitan työt toukokuussa.
Toukokuussa minut tilattiin lukion matikanopettajan sijaiseksi. Kesäkuun alussa menin yliopistolle katsomaan, vieläkö ohjaaja muistaa minut. Graduohjaaja Numero Kakkosesta tuli jatko-opinto-oikeuden myötä Väitöskirjaohjaaja. (Hän on ollut myös Graduohjaaja Numero Ykkösen väitöskirjaohjaaja viime vuosisadan lopusta asti. Jännityksellä odotamme, saako Graduohjaaja Ykkönen oman väitöskirjansa valmiiksi tällä vuosisadalla.)
Ensimmäisenä jatko-opiskelupäivänäni kävin elektroniikkakaupassa tilailemassa mittalaitteita yliopiston laskuun. Väitöskirjaohjaaja ei suostunut kirjoittamaan minulle kauppaan mitään ostolupaa, koska hän arveli, että elektroniikkakauppias myy mitä tahansa kenelle tahansa, joka yrittää tilata jotakin yliopiston laskuun. Hän oli oikeassa - elektroniikkakauppias ei kysynyt edes nimeäni, saati henkilöllisyystodistusta.
Toisena jatko-opiskelupäivänäni Kokeneempi Kollega antoi minulle vähänkäytetyn läppärin, kasan National Instrumentsin asennuslevyjä ja ohjeen "asenna tästä tarvitsemasi ohjelmat virtalähdettä ja resistanssimittaria varten". Mitäköhän niistä minä mahdan tarvita? Kokeillaan vaikka kasan keskimmäistä ja toiseksi alimmaista levyä.
Plug and Pray -menetelmällä sain seuraavien kahden tunnin aikana asennetuksi kolme levyllistä ohjelmistoa ja rikotuksi koneen internetyhteydet. Kokeilin kääntää jokaista internetasetuksiin liittyvää säädintä jonka löysin, ja kun se ei auttanut, hain Kokeneemman Kollegan apuun. Hän löysi vähän lisää säätimiä kokeiltavaksi, mutta mikään niistäkään ei auttanut, joten haimme Laboratoriomestarin apuun. Laboratoriomestari kokeili vielä lisää säätimiä, ja totesi, että kone on toimitettava seuraavana päivänä joko toisen kerroksen ikkunasta pihalle tai mikrotuen palveluiden piiriin.
Kolmantena jatko-opiskelupäivänäni sain toisen läppärin, jossa oli National Instrumentsin ohjelmisto valmiina. Kokeneempi Kollega ohjeisti minua etsimään tietynmerkkisen virtalähteen ajurin ja opettelemaan käyttämään sitä, ennen kuin haemme virtalähteen lainaan toisesta laboratoriosta. Yritin pari tuntia löytää ajuritiedostoa eri valikoista, ja sitten löysin vahingossa netistä virtalähteen 600-sivuisen käyttöohjeen.
Minä tykkään käyttöohjeista! Virtalähteen käyttöohjeesta kävi ilmi, että laitteen etupaneelissa olevia näppäimiä painelemalla voi luoda noin kymmenellä painalluksella sellaisen virtapulssin, jota varten minun piti ladata ja askarrella LabView'lla ajuri. Kysyin Kollegalta, halutaanko tässä tilanteessa tuloksia nopeasti, vai onko aikaa tehdä työt tietokoneen avulla.
Kollega ärähti, että minun pitäisi opetella pitämään suuni kiinni silloin, kun se on oman etuni mukaista. Olen hänen kanssaan tästä asiasta aivan samaa mieltä. Aion kuitenkin, fysiikan laitoksen Standard Operation Proceduresta poiketen, valita työn suorittamisen kannalta järkevimmän työkalun.
Huomenna haemme lainaksi sen virtalähteen, jolla minun on tarkoitus syövyttää piitä. Hinnaltaan noin kaksi kertaa autoani kalliimpi virtalähde, 40-prosenttinen vetyfluoridiliuos ja millintarkkaa sovittamista vaativat tiivisterenkaat luovat otolliset olosuhteet Paulin ilmiön esiintymiselle.
Pitääpä muistaa kysyä, minkälaiset vastuuvakuutukset yliopistolla on jatko-opiskelijoille, ennen kuin aloitan syövytykset.
Toukokuussa minut tilattiin lukion matikanopettajan sijaiseksi. Kesäkuun alussa menin yliopistolle katsomaan, vieläkö ohjaaja muistaa minut. Graduohjaaja Numero Kakkosesta tuli jatko-opinto-oikeuden myötä Väitöskirjaohjaaja. (Hän on ollut myös Graduohjaaja Numero Ykkösen väitöskirjaohjaaja viime vuosisadan lopusta asti. Jännityksellä odotamme, saako Graduohjaaja Ykkönen oman väitöskirjansa valmiiksi tällä vuosisadalla.)
Ensimmäisenä jatko-opiskelupäivänäni kävin elektroniikkakaupassa tilailemassa mittalaitteita yliopiston laskuun. Väitöskirjaohjaaja ei suostunut kirjoittamaan minulle kauppaan mitään ostolupaa, koska hän arveli, että elektroniikkakauppias myy mitä tahansa kenelle tahansa, joka yrittää tilata jotakin yliopiston laskuun. Hän oli oikeassa - elektroniikkakauppias ei kysynyt edes nimeäni, saati henkilöllisyystodistusta.
Toisena jatko-opiskelupäivänäni Kokeneempi Kollega antoi minulle vähänkäytetyn läppärin, kasan National Instrumentsin asennuslevyjä ja ohjeen "asenna tästä tarvitsemasi ohjelmat virtalähdettä ja resistanssimittaria varten". Mitäköhän niistä minä mahdan tarvita? Kokeillaan vaikka kasan keskimmäistä ja toiseksi alimmaista levyä.
Plug and Pray -menetelmällä sain seuraavien kahden tunnin aikana asennetuksi kolme levyllistä ohjelmistoa ja rikotuksi koneen internetyhteydet. Kokeilin kääntää jokaista internetasetuksiin liittyvää säädintä jonka löysin, ja kun se ei auttanut, hain Kokeneemman Kollegan apuun. Hän löysi vähän lisää säätimiä kokeiltavaksi, mutta mikään niistäkään ei auttanut, joten haimme Laboratoriomestarin apuun. Laboratoriomestari kokeili vielä lisää säätimiä, ja totesi, että kone on toimitettava seuraavana päivänä joko toisen kerroksen ikkunasta pihalle tai mikrotuen palveluiden piiriin.
Kolmantena jatko-opiskelupäivänäni sain toisen läppärin, jossa oli National Instrumentsin ohjelmisto valmiina. Kokeneempi Kollega ohjeisti minua etsimään tietynmerkkisen virtalähteen ajurin ja opettelemaan käyttämään sitä, ennen kuin haemme virtalähteen lainaan toisesta laboratoriosta. Yritin pari tuntia löytää ajuritiedostoa eri valikoista, ja sitten löysin vahingossa netistä virtalähteen 600-sivuisen käyttöohjeen.
Minä tykkään käyttöohjeista! Virtalähteen käyttöohjeesta kävi ilmi, että laitteen etupaneelissa olevia näppäimiä painelemalla voi luoda noin kymmenellä painalluksella sellaisen virtapulssin, jota varten minun piti ladata ja askarrella LabView'lla ajuri. Kysyin Kollegalta, halutaanko tässä tilanteessa tuloksia nopeasti, vai onko aikaa tehdä työt tietokoneen avulla.
Kollega ärähti, että minun pitäisi opetella pitämään suuni kiinni silloin, kun se on oman etuni mukaista. Olen hänen kanssaan tästä asiasta aivan samaa mieltä. Aion kuitenkin, fysiikan laitoksen Standard Operation Proceduresta poiketen, valita työn suorittamisen kannalta järkevimmän työkalun.
Huomenna haemme lainaksi sen virtalähteen, jolla minun on tarkoitus syövyttää piitä. Hinnaltaan noin kaksi kertaa autoani kalliimpi virtalähde, 40-prosenttinen vetyfluoridiliuos ja millintarkkaa sovittamista vaativat tiivisterenkaat luovat otolliset olosuhteet Paulin ilmiön esiintymiselle.
Pitääpä muistaa kysyä, minkälaiset vastuuvakuutukset yliopistolla on jatko-opiskelijoille, ennen kuin aloitan syövytykset.
2014-05-27
Univelkaa
Joskus sitä tuntee itsensä tyhmäksi, kun ei ymmärrä mennä ajoissa nukkumaan.
Päädyin toukokuun lopuksi erääseen lukioon matematiikanopettajan sijaiseksi. Kaikki työpäivät alkavat kello 8.15.
Herättyäni kello 6.30 kykenen varsin hyvin samaistumaan matemaattisesti lahjattomien henkilöiden kokemukseen siitä, ettei tajua prosenttilaskua eikä muista, kumpi koordinaatiston akseleista olikaan x ja kumpi y.
Jos suorituskyvyn heikentyminen on univajeen funktio, niin sijoittamalla funktion lausekkeeseen havaittu suorituskyky sekä valvottujen öiden määrä voidaan laskea, kuinka fiksu sitä oikein olisi, jos olisi saanut viime yönä riittävästi unta. Epäilen, että ainakin osa opiskelijoitteni mä-en-ymmärrä-sanaakaan-koko-tunnista-porukasta voisi parantaa oppimistuloksiaan merkittävästi univajeen käänteisoperaatiolla. Onko vapaaehtoisia osallistumaan tilastolliseen tutkimukseen?
Päädyin toukokuun lopuksi erääseen lukioon matematiikanopettajan sijaiseksi. Kaikki työpäivät alkavat kello 8.15.
Herättyäni kello 6.30 kykenen varsin hyvin samaistumaan matemaattisesti lahjattomien henkilöiden kokemukseen siitä, ettei tajua prosenttilaskua eikä muista, kumpi koordinaatiston akseleista olikaan x ja kumpi y.
Jos suorituskyvyn heikentyminen on univajeen funktio, niin sijoittamalla funktion lausekkeeseen havaittu suorituskyky sekä valvottujen öiden määrä voidaan laskea, kuinka fiksu sitä oikein olisi, jos olisi saanut viime yönä riittävästi unta. Epäilen, että ainakin osa opiskelijoitteni mä-en-ymmärrä-sanaakaan-koko-tunnista-porukasta voisi parantaa oppimistuloksiaan merkittävästi univajeen käänteisoperaatiolla. Onko vapaaehtoisia osallistumaan tilastolliseen tutkimukseen?
2014-05-07
Disconnected
Olin kirjoittamassa toista blogikirjoitusta, kun yhtäkkiä internettini meni rikki.
Wanhassa kunnon Toshiba-läppärissäni on käyttöjärjestelmän internet-asetustenhallinnan lisäksi pieni mekaaninen kytkin, jossa lukee ON ja OFF. Kun kytkin on asennossa ON, sen vieressä palaa natriuminkeltainen, wifi-symbolin muotoinen valo. Kun kytkimen kääntää asentoon OFF, valo sammuu, eikä yhdistäminen langattomaan verkkoon onnistu millään konfiguroinnilla, kirouksilla eikä sudoilla.
Ja kesken blogikirjoituksen työstämisen läppäri tilttasi. Siirsin vähäksi aikaa koko painoni käynnistysnapin päälle, ja ohjelmisto käynnistyi uudelleen, mutta verkkoyhteys ei. Keltainen valo ei syty, vaikka mekaanista kytkintä kääntää asennosta toiseen.
Henkilökohtainen Mikrotukihenkilöni on huolehtinut siitä, että meillä ollaan langattomia. Ainoa internetpiuha, joka taloon tulee, menee suoraan langattomaan reitittimeen. Läppärit ovat langattomassa verkossa. Tulostin on verkossa. Skanneri on verkossa. Älypuhelimet ovat kotona langattomassa verkossa. Jopa stereolaitteisto on Mikrotukihenkilön hywin wanhan kannettawan tieto-koneen kautta langattomassa verkossa, jotta sillä voi soittaa musiikkia Spotifysta. (Minä pidän kynsin hampain kiinni ghettoblasteristani ja noin 20 cd-levystäni, koska en osaa ottaa puhelimella yhteyttä siihen stereoläppäriin voidakseni laittaa musiikkia soimaan. Huonon musiikkimakuni tietäen, ehkä se oli Mikrotukihenkilön tarkoituskin.)
Yritin kytkeä Älypuhelimeni piuhalla läppäriin, koska puhelin sai kyllä yhteyden langattomaan verkkoon. Läppärin internetasetustenhallinta ilmoitti, että yhteys on muodostettu. Älypuhelimen asetustenhallinta herjasi, että yhteyttä ei voida muodostaa. Nettiselain herjasi, että sivua ei voida näyttää, ja kehotti ensin tarkistamaan, onko koneen verkkoyhteys kunnossa, ja sitten etsimään korjausvinkkejä ohjesivulta, jota ei voida näyttää.
Harkitsin hetken, että lähtisin repimään sitä ainoata nettipiuhaa irti langattomasta reitittimestä ja kokeilemaan, suostuuko läppäri muodostamaan yhteyden piuhaan. Reitittimessä tuli kuitenkin vastaan odottamaton hässäkkä muita johtoja, joiden funktiosta minulla ei ole aavistustakaan. Tajusin, että tähän vuorokaudenaikaan ei kannata lähteä kokeilemaan hihasta ravistettuja korjausratkaisuja laitteisiin, jotka eivät (vielä) ole rikki.
Otin siis käyttöön Acerin Pädin, joka ostettiin vuosi sitten kokeilumielessä: kuinka huono voi halvin Suomessa myytävä tablet-tietokone olla? (Vastaus: just niin huono.) Ja pääsin langattoman verkon kautta internetyhteisöni luo ilmoittamaan, että en pääse internettiin.
Jotenkin epäilen, että läppärissäni ei tällä kertaa ole bittejä poikittain jumissa asetustenhallinnassa, vaan kenties sen mekaanisen kytkimen ympärillä on jokin mekaaninen vika. Tosin intuitioni saattaa olla pelkkää mielikuvituksen puutetta, kun en kykene edes kuvittelemaan, miten monella tavalla tietokoneen verkkoasetukset voivat olla solmussa.
Wanhassa kunnon Toshiba-läppärissäni on käyttöjärjestelmän internet-asetustenhallinnan lisäksi pieni mekaaninen kytkin, jossa lukee ON ja OFF. Kun kytkin on asennossa ON, sen vieressä palaa natriuminkeltainen, wifi-symbolin muotoinen valo. Kun kytkimen kääntää asentoon OFF, valo sammuu, eikä yhdistäminen langattomaan verkkoon onnistu millään konfiguroinnilla, kirouksilla eikä sudoilla.
Ja kesken blogikirjoituksen työstämisen läppäri tilttasi. Siirsin vähäksi aikaa koko painoni käynnistysnapin päälle, ja ohjelmisto käynnistyi uudelleen, mutta verkkoyhteys ei. Keltainen valo ei syty, vaikka mekaanista kytkintä kääntää asennosta toiseen.
Henkilökohtainen Mikrotukihenkilöni on huolehtinut siitä, että meillä ollaan langattomia. Ainoa internetpiuha, joka taloon tulee, menee suoraan langattomaan reitittimeen. Läppärit ovat langattomassa verkossa. Tulostin on verkossa. Skanneri on verkossa. Älypuhelimet ovat kotona langattomassa verkossa. Jopa stereolaitteisto on Mikrotukihenkilön hywin wanhan kannettawan tieto-koneen kautta langattomassa verkossa, jotta sillä voi soittaa musiikkia Spotifysta. (Minä pidän kynsin hampain kiinni ghettoblasteristani ja noin 20 cd-levystäni, koska en osaa ottaa puhelimella yhteyttä siihen stereoläppäriin voidakseni laittaa musiikkia soimaan. Huonon musiikkimakuni tietäen, ehkä se oli Mikrotukihenkilön tarkoituskin.)
Yritin kytkeä Älypuhelimeni piuhalla läppäriin, koska puhelin sai kyllä yhteyden langattomaan verkkoon. Läppärin internetasetustenhallinta ilmoitti, että yhteys on muodostettu. Älypuhelimen asetustenhallinta herjasi, että yhteyttä ei voida muodostaa. Nettiselain herjasi, että sivua ei voida näyttää, ja kehotti ensin tarkistamaan, onko koneen verkkoyhteys kunnossa, ja sitten etsimään korjausvinkkejä ohjesivulta, jota ei voida näyttää.
Harkitsin hetken, että lähtisin repimään sitä ainoata nettipiuhaa irti langattomasta reitittimestä ja kokeilemaan, suostuuko läppäri muodostamaan yhteyden piuhaan. Reitittimessä tuli kuitenkin vastaan odottamaton hässäkkä muita johtoja, joiden funktiosta minulla ei ole aavistustakaan. Tajusin, että tähän vuorokaudenaikaan ei kannata lähteä kokeilemaan hihasta ravistettuja korjausratkaisuja laitteisiin, jotka eivät (vielä) ole rikki.
Otin siis käyttöön Acerin Pädin, joka ostettiin vuosi sitten kokeilumielessä: kuinka huono voi halvin Suomessa myytävä tablet-tietokone olla? (Vastaus: just niin huono.) Ja pääsin langattoman verkon kautta internetyhteisöni luo ilmoittamaan, että en pääse internettiin.
Jotenkin epäilen, että läppärissäni ei tällä kertaa ole bittejä poikittain jumissa asetustenhallinnassa, vaan kenties sen mekaanisen kytkimen ympärillä on jokin mekaaninen vika. Tosin intuitioni saattaa olla pelkkää mielikuvituksen puutetta, kun en kykene edes kuvittelemaan, miten monella tavalla tietokoneen verkkoasetukset voivat olla solmussa.
2014-05-05
Zen vs. koululääketiede
Sain lievän mutta sitkeän flunssan. Oivalsin, että limakalvojen turpoaminen on tehokurssi mielenrauhan saavuttamiseen mietiskelyn kautta. Joutavanpäiväiset häiriötekijät karsiutuvat merkityksettöminä pois, kun aivojen koko laskentateho valjastetaan hengitykseen keskittymiseen.
Vedä henkeä sisään, niisk. Hengitä ulos, köh. Hengitä sisään, niisk. Hengitä ulos, köh.
Niisk, köh. Niisk, köh. Niisk, köh.
Kuinka monta tuntia vielä, ennen kuin saan taas sumuttaa ksylometatsoliinia nenääni? Minä haluan stressaantua lukemattomista sähköposteista, ohi menneistä määräajoista ja siitä, mitä muut rähjäisestä ulkonäöstäni ajattelevat, enkä pysähtyä miettimään hengittämistä. Eläköön salisyylihapon asetylointisynteesistä alkanut lääketieteen voittokulku, jonka ansiosta meillä on särkylääkkeitä, nuhalääkkeitä, allergialääkkeitä, antibiootteja*, koiralle rokotteita ja kissalle pillereitä! (Kissa tosin ei tunnu arvostavan. Mutta minä arvostan sitäkin enemmän.)
*joihinkin tauteihin vielä hetken aikaa tehoavia, kunnes pölöt, jotka popsivat antibiootteja fiiliksen mukaan, onnistuvat kehittämään vastustuskykyisen bakteerikannan.
Vedä henkeä sisään, niisk. Hengitä ulos, köh. Hengitä sisään, niisk. Hengitä ulos, köh.
Niisk, köh. Niisk, köh. Niisk, köh.
Kuinka monta tuntia vielä, ennen kuin saan taas sumuttaa ksylometatsoliinia nenääni? Minä haluan stressaantua lukemattomista sähköposteista, ohi menneistä määräajoista ja siitä, mitä muut rähjäisestä ulkonäöstäni ajattelevat, enkä pysähtyä miettimään hengittämistä. Eläköön salisyylihapon asetylointisynteesistä alkanut lääketieteen voittokulku, jonka ansiosta meillä on särkylääkkeitä, nuhalääkkeitä, allergialääkkeitä, antibiootteja*, koiralle rokotteita ja kissalle pillereitä! (Kissa tosin ei tunnu arvostavan. Mutta minä arvostan sitäkin enemmän.)
*joihinkin tauteihin vielä hetken aikaa tehoavia, kunnes pölöt, jotka popsivat antibiootteja fiiliksen mukaan, onnistuvat kehittämään vastustuskykyisen bakteerikannan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)