Aikaisemmin tapahtunutta: Helmikuun viimeisenä päivänä jätin tiedekunnalle jatko-opintohakemuksen. Maaliskuussa sain tiedon, että hakemukseni on hyväksytty. Huhtikuussa kävin sopimassa ohjaajan kanssa, että aloitan työt toukokuussa.
Toukokuussa minut tilattiin lukion matikanopettajan sijaiseksi. Kesäkuun alussa menin yliopistolle katsomaan, vieläkö ohjaaja muistaa minut. Graduohjaaja Numero Kakkosesta tuli jatko-opinto-oikeuden myötä Väitöskirjaohjaaja. (Hän on ollut myös Graduohjaaja Numero Ykkösen väitöskirjaohjaaja viime vuosisadan lopusta asti. Jännityksellä odotamme, saako Graduohjaaja Ykkönen oman väitöskirjansa valmiiksi tällä vuosisadalla.)
Ensimmäisenä jatko-opiskelupäivänäni kävin elektroniikkakaupassa tilailemassa mittalaitteita yliopiston laskuun. Väitöskirjaohjaaja ei suostunut kirjoittamaan minulle kauppaan mitään ostolupaa, koska hän arveli, että elektroniikkakauppias myy mitä tahansa kenelle tahansa, joka yrittää tilata jotakin yliopiston laskuun. Hän oli oikeassa - elektroniikkakauppias ei kysynyt edes nimeäni, saati henkilöllisyystodistusta.
Toisena jatko-opiskelupäivänäni Kokeneempi Kollega antoi minulle vähänkäytetyn läppärin, kasan National Instrumentsin asennuslevyjä ja ohjeen "asenna tästä tarvitsemasi ohjelmat virtalähdettä ja resistanssimittaria varten". Mitäköhän niistä minä mahdan tarvita? Kokeillaan vaikka kasan keskimmäistä ja toiseksi alimmaista levyä.
Plug and Pray -menetelmällä sain seuraavien kahden tunnin aikana asennetuksi kolme levyllistä ohjelmistoa ja rikotuksi koneen internetyhteydet. Kokeilin kääntää jokaista internetasetuksiin liittyvää säädintä jonka löysin, ja kun se ei auttanut, hain Kokeneemman Kollegan apuun. Hän löysi vähän lisää säätimiä kokeiltavaksi, mutta mikään niistäkään ei auttanut, joten haimme Laboratoriomestarin apuun. Laboratoriomestari kokeili vielä lisää säätimiä, ja totesi, että kone on toimitettava seuraavana päivänä joko toisen kerroksen ikkunasta pihalle tai mikrotuen palveluiden piiriin.
Kolmantena jatko-opiskelupäivänäni sain toisen läppärin, jossa oli National Instrumentsin ohjelmisto valmiina. Kokeneempi Kollega ohjeisti minua etsimään tietynmerkkisen virtalähteen ajurin ja opettelemaan käyttämään sitä, ennen kuin haemme virtalähteen lainaan toisesta laboratoriosta. Yritin pari tuntia löytää ajuritiedostoa eri valikoista, ja sitten löysin vahingossa netistä virtalähteen 600-sivuisen käyttöohjeen.
Minä tykkään käyttöohjeista! Virtalähteen käyttöohjeesta kävi ilmi, että laitteen etupaneelissa olevia näppäimiä painelemalla voi luoda noin kymmenellä painalluksella sellaisen virtapulssin, jota varten minun piti ladata ja askarrella LabView'lla ajuri. Kysyin Kollegalta, halutaanko tässä tilanteessa tuloksia nopeasti, vai onko aikaa tehdä työt tietokoneen avulla.
Kollega ärähti, että minun pitäisi opetella pitämään suuni kiinni silloin, kun se on oman etuni mukaista. Olen hänen kanssaan tästä asiasta aivan samaa mieltä. Aion kuitenkin, fysiikan laitoksen Standard Operation Proceduresta poiketen, valita työn suorittamisen kannalta järkevimmän työkalun.
Huomenna haemme lainaksi sen virtalähteen, jolla minun on tarkoitus syövyttää piitä. Hinnaltaan noin kaksi kertaa autoani kalliimpi virtalähde, 40-prosenttinen vetyfluoridiliuos ja millintarkkaa sovittamista vaativat tiivisterenkaat luovat otolliset olosuhteet Paulin ilmiön esiintymiselle.
Pitääpä muistaa kysyä, minkälaiset vastuuvakuutukset yliopistolla on jatko-opiskelijoille, ennen kuin aloitan syövytykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti