Vähäisenä graduntekijänä luulin, että jos haluan vältellä työntekoa vitkuttelemalla, minun täytyy istua koko päivä kotisohvalla tai surffata netissä kaikilla muilla paitsi lähdeviitteeksi kelpaavilla sivuilla. Väärin luulin.
Sama vanha fysiikan laboratorio on nyt avannut kokonaan uuden ulottuvuuden vitkuttelumahdollisuuksille. Voin mennä aamulla laboratorioon ja käyttää ensimmäisen tunnin etsimällä kadonnutta ruuvimeisseliä, sitten kaksi tuntia etsimällä kaliumhydroksidiliuosta, ja sitten onkin jo lounasaika. Jos lounaalla joku kollegoista kertoo, missä kaapissa kaliumhydroksidia säilytetään, niin loppupäivä kuluukin arvaillessa, kuinka väkevää liuos mahtaa olla, kun sitä ei ole pullon kylkeen merkitty.
Tällä menetelmällä voin antaa kollegoille ja Väitöskirjaohjaajalle perustellusti sellaisen vaikutelman, että teen jotakin mielekästä tutkimukseni hyväksi. Mikään ei kuitenkaan etene ilman sitä ruuvimeisseliä ja kaliumhydroksidia.
Ilmeisesti myös kollegat hyödyntävät samaa vitkuttelumenetelmää. Sen vuoksi pidä-työpöytä-siistinä- ja palauta-lainaamasi-välineet-takaisin-samaan-paikkaan-kampanjoilla ei ole saatu aikaan muutosta laboratorion toimintakulttuuriin. Yrityselämän palveluksessa toimiva Mikrotukihenkilö vahvisti, että sama ilmiö havaitaan myös työelämässä. Pari ensimmäistä työpäivää uudella työmaalla kuluu aina etsiskelemällä jotakin piuhaa, jonka piti sopia tähän liittimeen, mutta ei se sitten sopinutkaan.
Ilmainen vinkki uudelle hallitukselle: sitokaa luonnontieteellistä tutkimusta tekevien korkeakoulujen rahoituksen tulospalkkiot siihen, kuinka monta prosenttia laboratoriovälineistä löytyy pistokokeessa oikeilta paikoiltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti