Hyviä neuvoja uusille kuljettajille

Yli kymmenen vuotta ajokokemusta keränneillä kuljettajilla on tapana antaa omasta mielestään hyviä neuvoja ajokorttia suorittaville tai sen hiljattain suorittaneille. Yleensä nuori kuljettaja ei ymmärrä itse pyytää hyviä neuvoja, mutta se ei estä kokeneempia tyrkyttämästä niitä. Tässä siis tärkeysjärjestyksessä ne tärkeimmät:

Jännittämiseen on syytä vasta hyväksytyn inssiajon jälkeen. Inssiajoa ei tarvitse jännittää yhtään niin paljon kuin jokapäiväistä ajamista kortin saatuaan. Inssissä on tarkoitus ajaa ihan samalla tavalla ja noudattaa ihan samoja liikennesääntöjä kuin kaikilla reissuilla sen jälkeen. Jos inssiajossa ei huomaa toista tienkäyttäjää, jota pitäisi väistää, katsastusinsinööri voi painaa jarrua ja lähettää ajokokelaan takaisin lähtöruutuun. Se ei ole kovin vakavaa. Jos sen sijaan kortin saatuaan kauppareissulla ei huomaa tienkäyttäjää, jota pitäisi väistää, seurauksena on kallis lasku ja mahdollisesti pysyvä terveyshaitta tai jonkun kuolema. Se on vakavaa. Kortin saamisen jälkeen täytyy suhtautua jokaiseen reissuun vähintään yhtä nipottavasti kuin inssiin.

Autossa on vain yksi kuljettaja kerrallaan. Ainoa neuvo, joka kuljettajan pitää ottaa vastaan pyytämättä, on "VARO!!!" välittömän vaaratilanteen uhatessa. Varo hirveä, varo pyöräilijää, varo vesiliirtoa, varo torvea ratissa. Muuten kokeneemmat apukuskit saavat pitää mölyt mahassaan, kunnes kuljettaja kysyy neuvoa.

On tärkeää ymmärtää, että apukuski, joka sanoo "kyllä sinä tuohon väliin ehdit, paina kaasua nyt" ei tiedä, millaiseen väliin toinen kuljettaja ehtii, eikä hän oikeastaan edes neuvo, mitä kuljettajan pitäisi tehdä. Hän ajattelee ääneen, mitä itse tekisi, jos olisi ratin takana. Ikävä kyllä monet apukuskit eivät hallitse äidinkielensä verbien moduksia, ja käyttävät virheellisesti yksikön toisen persoonan imperatiivia, vaikka tilanne edellyttää ensimmäisen persoonan konditionaalia: "kyllä minä tuohon väliin ehtisin, painaisin kaasua nyt". Kuljettajan täytyy osata korjata apukuskin kommentit oikeaan persoonaan ja tapaluokkaan samalla, kun havainnoi liikennettä ja ohjaa autoa. Jos ohjeiden ohjaaminen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tuottaa kuljettajalle kognitiivisen ylikuormituksen, on syytä pysäyttää auto lähimpään turvalliseen paikkaan ja kehottaa apukuskia joko vaikenemaan tai poistumaan kyydistä.

Kokematon kuljettaja, huono auto, etenevä matka - pick any two. Mitä taitavampi kuljettaja, sitä huonommalla autolla hän pääsee eteenpäin jokseenkin aikataulun mukaisesti. Huonokin kuljettaja voi päästä perille, jos auto toimii luotettavasti. Huono kuljettaja huonolla autolla tukkii liikenteen tavalla tai toisella: jos ei köröttele idioottivarman hitaasti, niin sitten poliisi joutuu sulkemaan tien onnettomuuspaikan kohdalta.

Jos nuoren kuljettajan on tarkoitus pärjätä muun liikenteen vauhdissa, hän tarvitsee hyvät renkaat, puhtaan ja ehjän tuulilasin, millilleen oikein säädetyt peilit sekä luotettavasti toimivan luistoneston, ajonvakautuksen ja lukkiutumattomat jarrut. Paniikin aika on siinä kohtaa, kun on tottunut luistoneston apuun, ja sitten eräänä päivänä ilman ennakkovaroitusta se ei toimikaan. Paniikkia voi ehkäistä harjoittelemalla nykyajan mukavuuksilla varustelemattoman auton käsittelyä etukäteen jossakin muualla kuin tieliikenteen joukossa. VoittajaFiilis^TM-kokemus valtaa mielen, kun onnistuu pysäköimään auton, jossa ei ole ohjaustehostinta.

Harjoittele pysäköintiä. Tarkoituksena ei ole kerätä tyylipisteitä suoritusta tarkkailevilta arvostelijoilta, vaan sijoittaa auto siten, että se ei tuki muiden tietä. On ihan OK joutua ottamaan ensimmäisen reissun jälkeen kolme tai neljä uutta lähestymisyritystä, ennen kuin onnistuu peruuttamaan kotipihaan. Ei ole OK jättää autoa siihen, mihin se sattui osumaan, koska ei nyt jaksa keskittyä.

Monilla parkkipaikoilla on nykyisin varattu omia ruutuja erityisryhmien pysäköintiin. [failblog.cheezburger.com]

Pysäköinnissä ei mitata suoritukseen kuluvaa aikaa eikä taiteellista vaikutelmaa. Vain lopputulos ratkaisee. Jos virtaviivaisesti muotoillun auton kuljettaja on hukkapätkä, hänen on syytä tiedostaa, että vaikka auton keula näyttää päättyvän tuulilasinpyyhkijöiden kohdalle, se todellisuudessa jatkuu noin metrin verran pidemmälle.

Jokainen mokaa joskus. Jokainen uusi kuljettaja tekee jonkin käsittämättömän typerän mokan, ennen kuin saa kerätyksi niin paljon ajokokemusta, että pääsee siihen 90 %:in kuljettajista, jotka ovat omasta mielestään selvästi keskimääräistä kuljettajaa parempia. Joku lähtee liikkeelle ilman valoja tai käsijarru päällä (köh köh kröhöm). Joku laittaa bensatankkiin dieseliä tai takapenkille kuormaa, jota ei kiinnitetä turvavöihin. Typerin moka, josta olen kuullut, oli kuitenkin se, että kortin saatuaan nuori kuljettaja ei ajanut autoa, vaan antoi ajotaitonsa rapistua niin pahasti, ettei hänen kannattanut edes ilmoittautua kakkosvaiheeseen. Sitä virhettä ei kannata tehdä, että virheiden pelossa ei tee mitään.

Valinnainen lisäneuvo edistyneille: Peräkärryn peruuttaminen on seikkailu sinänsä. Suoraan peruuttaminen on mahdotonta, koska pieninkin töyssy tiessä kääntää kärryä satunnaiseen suuntaan. Kulmaperuuttaminen tuottaa aluksi kognitiivisen konfliktin, kun käännettäessä rattia vasemmalle auto kääntyy vasemmalle, mutta peräkärry kääntyy oikealle. Ahtaissa paikoissa lisähaastetta tuo se, että jos ohjaa siten, että peräkärry mahtuu esteiden välistä, auton kyljet kolhiutuvat esteisiin, ja päin vastoin. Varminta on suunnitella reitti siten, että kuormaa täynnä olevaa peräkärryä liikutetaan vain eteenpäin. Ahtaalla pihalla puretaan ensin kuorma, sitten irrotetaan kärry autosta ja käännetään auto nokka menosuuntaan. Sitten työnnetään käsivoimin tyhjä peräkärry auton taakse ja kiinnitetään se lähtövalmiiksi. Muistetaan kiinnittää myös sähköjohdot, jotta kärryn valot toimivat (köh köh).