Torvi kevyen liikenteen väylällä

Pyöräilin aamukahdeksaksi yliopistolle, ja iltapäivällä viiden jälkeen takaisin kotiin. Aamulla oli liukasta ja iltapäivällä pimeää. Tietenkin molempiin suuntiin kävi hyytävän kylmä vastatuuli.

Paluumatkalla koin polkupyöräilijän version rattiraivosta - onko sellaista käsitettä kuin ohjaustankoraivo vielä nimetty? Toisille tienkäyttäjille ei näköjään ole asennettu sen paremmin huomaavaisuutta kuin itsesuojeluvaistoakaan.

Mikä heijastin? Mikä pyöränvalo? Miten niin oikeanpuoleinen liikenne - koskeeko se myös kevliä? Yksi fiksu vastaantulija sentään erottui edukseen (pun intended) heijastinliivinsä ansiosta.

 Jos en olisi liian köyhä ostamaan bensaa aatteellinen viherpiipertäjä, veisin fillarin talveksi kellariin ja kulkisin autolla. Matka luultavasti kestäisi kauemmin, pysäköintipaikan etsimisestä puhumattakaan, mutta kiihdyttäminen uudelleen matkanopeuteen tunarien aiheuttamien hätäjarrutusten jälkeen ei rasittaisi kaasujalkaa niin kovasti.

Oikotie on kiertotie

Muutaman viime päivän kokemukset viittaavat vahvasti siihen suuntaan, että fysiikan ja kemian kokeellisessa työskentelyssä on turhaa etsiä työskentelyä nopeuttavia oikoteitä. Pikku oikaisusta tulee yleensä merkittävästi alkuperäistä tehtävää isompi riesa.

Tänään minun piti syövyttää kaksi piikiekkoa, joista olisin sitten pilkkonut sensoreiksi sopivia palasia. En syövyttänytkään piitä. Syövytin syövytyslaitteiston.

Huokoisen piin valmistaminen syövyttämällä on periaatteessa yksinkertainen prosessi, mutta käytännössä prosessin heikoin lenkki on jälleen kerran ihminen. Laboratoriossa on tapana, että kun laitteisto kootaan, niin kennoon kaadetaan ensin etanolia ja katsotaan, vuotaako se jostakin kohtaa. Jos ei vuoda, etanoli otetaan pois, ja kennoon kaadetaan syövytyselektrolyytiksi fluorivetyhappoa (myrkyllistä, syövyttävää).

Etanolikanisteri oli aika tyhjä, joten kaadoin kennoon vain pienen tilkan etanolia. Kokeneempi Kollega vieressä neuvoi, että kaada vain sen verran, minkä viitsit pipetoida pois. Odotimme 10 sekuntia, ja sitten pyyhin kennon reunat paperipyyhkeellä. Siihen ei imeytynyt pisaraakaan, joten päättelimme, että kaikki on kunnossa. Emme lähteneet etsimään varastosta lisää etanolia, vaan vaihdoimme etanolin tilalle fluorivetyhapon.

Sitten Kokeneempi Kollega huomasi, että pöydälle kennon ympärille oli tihkunut nestettä. Fluorivetyhappo syövyttää teflonia ja haponkestävää terästä lukuunottamatta kaiken, mihin se koskee. Syövytyskennon reunat ovat teflonia, mutta muut osat epäjaloja, ei-haponkestäviä metalleja. Kokeneempi Kollega kirosi, komensi minut sivummalle ja huuhteli kennon osat vedellä, vaikka tiesi kokemuksesta, ettei huuhtelu siinä vaiheessa enää pelasta osia syöpymiseltä. Hän kuitenkin lohdutti, että viimeksi kennon syövytti pilalle Ylipääjohtaja viime viikolla, ja varaosia kyllä löytyy. Sattuu sitä siis paremmissakin piireissä.

Tästä voidaan oppia, että jos olisimme Kokeneemman Kollegan kanssa kuluttaneet muutaman minuutin etsimällä lisää etanolia vuototestiä varten, olisimme säästäneet monta tuntia hajonneen laitteiston korjaamiseen tarvittavaa aikaa. Lievä pakkoneuroosi olisi eduksi laboratoriotyöskentelyssä: tarkista vielä sadannen kerran, ettei se kenno nyt vuoda, kaasuhana jäänyt auki eikä johdoissa kulje virta.

Murphyn laki kuulostaa ihan orwellilaiselta uuskieleltä: Huolellinen tarkistaminen säästää aikaa. Turvallisuus perustuu epäluottamukseen. Oikotie on kiertotie.

Kokeellinen työskentely

Fysiikan ja kemian harjoitustöihin valmistautuminen ja työn suorittaminen etenee näin:

1. Työohjeen lukeminen. WTF? En ymmärrä sanaakaan.
2. Työn suorittaminen - tämähän on yllättävän helppoa.
3. Epäilyksen herääminen: voiko tässä oikeasti tulla tällaista tulosta?
4. Virhelähteen paikallistaminen. Klassisimmat mokat ovat koelaitteistosta puuttuva osa, sähköjen kytkemättä jättäminen ja tuloksen katsominen väärältä riviltä.
5. Työselostuksen kirjoittamiseen hajoaminen. Erityisesti aloittamisen kynnys on korkea.
6. Riittävän hyvän työselostuksen palauttaminen - kyllä ohjaaja sitten selventää, mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Vaiheita 5 ja 6 toistetaan, kunnes opiskelija ja ohjaaja ovat samaa mieltä siitä, että selostuksen puolesta on tehty riittävästi työtä. Ihan jännittää nähdä, pysähtyykö konformationaalisen energian ja anomeerisen vaikutuksen tietokonemallintamisen tuloksia raportoiva silmukka jo kierroksella i=1. Tällä kertaa tajusin jo labrassa, että käytin laskuissa väärältä riviltä katsoamiani tuloksia, ja ehdin korjata tilanteen.

Huomenna pitäisi sitten pelkistää bentsofenoni difenyylimetanoliksi ja sitten tarkastella infrapunaspektrofotometrillä, ultraviolettispektrofotometrillä, ohutkerroskromatografialla ja sulamispistettä mittaamalla, mitä saatiin aikaiseksi. Ja työohjetta lukiessani olen taas ihan kuutamolla ja varma siitä, että rikon välineet tai vedän dikloorimetaania henkeen.

Kuumottava moka

Fysiikka kuuluu peruskoulun pakolliseen oppimäärään, koska puutteet fysiikan osaamisessa voivat tulla kalliiksi: notalwaysright.com

Tarinan opetus: älä laita tietokonetta kylmälaukkuun. Hukkalämpöä tuottavan laitteen ympäröiminen lämmöneristeillä aiheuttaa ajassa t lämpötilan muutoksen T, joka on suoraan verrannollinen tietokoneen tehoon P ja kääntäen verrannollinen systeemin lämpökapasiteettiin C, kun tuuletin ei pysty siirtämään hukkalämpöä jonnekin kauas pois.

Diginatiivin sukupolven kissat muuten tykkäävät lämmitellä tietokoneen vieressä. Mitä enemmän laskentatehoa käyttävä ohjelma on käynnissä, sitä tyytyväisempi on kissa. Mutta jos tuuletin menee tukkoon kissankarvoista, vaikutus on sama kuin kylmälaukulla tietokoneen ympärillä.

Säästä sähköä laittamalla sininen valo päälle!!

Kaverit linkittivät uutta innovaatiota: POWERGARD on laite, joka säästää sähköä. Valmistaja selittää, että

The POWERGARD reduces the amount of power drawn from the utility by storing (in its capacitors) otherwise lost electricity (watts) caused by the inductive motors in your home. (Some examples of inductive motors are air conditioning units, refrigerators, freezers, washers, dryers, dishwashers, pool pumps, vacuum cleaners, furnace blower motors, fans, etc.)

The POWERGARD technology supplies that stored electricity back to the inductive loads of the house, causing the home to require less electricity from the utility. This causes a decrease in demand from the utility.

POWERGARD-härpäkkeen pitäisi siis varastoida kondensaattoreihinsa sähkötehoa (watteina). Ilman härpäkettä kotitaloudessa olevat sähkömoottorit (tuulettimissa, tiskikoneissa, kylmälaitteissa jne) hukkaisivat tehoa. Härpäke varastoi ylimääräisen sähkön, ja syöttää sitä sitten sähkölaitteille, joten sähkölaitteet tarvitsevat vähemmän tehoa sähkölaitokselta. Ja kun sähkölaitokselta ostetaan vähemmän tehoa, sähkölaskukin on pienempi.

Olisi mielenkiintoista repiä härpäke auki ja katsoa, mitä sen sisällä on. Ainakin siinä näkyy olevan sininen merkkivalo. Valmistaja lupaa myös, että

The POWERGARD does not consume electrical energy.

eli härpäke ei kuluta sähköenergiaa. Ehkä valmistajan mittaustarkkuus on tosiaan niin kehno, että led-merkkivalon energiankulutusta ei pystytä mittaamaan. Mutta jos härpäkkeen merkkivalo ei kuluttaisi sähköenergiaa, sen pitäisi voida palaa 24/7 myös silloin, kun härpäke ei ole kytkettynä pistorasiaan. Jos muovikuoren sisällä todella on niitä kondensaattoreita, niin niihin varastoidulla sähköenergialla härpäkkeen merkkivalo saattaisi voida palaa jonkin aikaa, kunnes merkkivalo kuluttaisi varastoidun sähköenergian loppuun.

Hyvällä tahdolla tulkittuna härpäkkeen toimintaperiaate muistuttaa etäisesti loistehon kompensointia. Pistorasioista tuleva sähkö on vaihtosähköä, ja käämeistä rakennetut sähkölaitteet - esimerkiksi sähkömoottorit - aiheuttavat vaihtovirtapiiriin loistehoa. Tehoa siirtyy vuorotellen sähkölaitokselta käämiin ja käämistä takaisin sähkölaitokselle. Koska oikeassa elämässä virtapiireissä on muutakin kuin ideaalisesti toimiva käämi - esimerkiksi (kilo)metrikaupalla sähköjohtoja, joiden resistanssi vastustaa sähkön kulkua - käämi antaa sähkölaitokselle takaisin vain pienen osan siitä tehosta, jonka se ottaa vastaan.

Lukiofysiikan sähkö- ja magnetismiopin kurssilla opitaan, että käämit (eli hienosti sanottuna induktiiviset komponentit) ja kondensaattorit (eli kapasitiiviset komponentit) aiheuttavat vaihe-eron, jonka vuoksi vaihtovirta ei suurene, pienene ja vaihda suuntaa aivan samassa tahdissa vaihtojännitteen kanssa. Tahdista sekoaminen aiheuttaa loistehon. Käämit vääristävät tahtia yhteen suuntaan, ja kondensaattorit toiseen suuntaan. Jos virtapiirissä on huolellisesti tasapainotettu käämien ja kondensaattoreiden suhde, niiden vaikutukset kumoavat toisensa. Yliopiston fysiikan labratöissä yritetään rakentaa sellainen virtapiiri, jossa induktiivinen ja kapasitiivinen vaihe-ero kumoavat toisensa, ja havaitaan resonanssitaajuus, jolla virta kulkee helpoimmin.

Loistehon kompensointi on siis klassisen fysiikan mukaan mahdollista, ja teollisuudessa isojen sähkömoottorien kanssa samaan virtapiiriin kytketäänkin kaapinkokoisia kondensaattoreita, jotta tehon siirteleminen edestakaisin ei kuormittaisi johtoja. Mutta ison sähkömoottorin suunnitellut insinööri tietää tarkasti moottorinsa käämien induktanssin L ja virtapiirin taajuuden f, ja osaa näiden perusteella valita kondensaattorin, jonka kapasitanssi C on resonanssitaajuuden yhtälön

Kaava ladottu Texerin avulla ja tallennettu kuvana.

mukaan sopiva. Kotitalouskäyttäjistä sen sijaan osa ehkä muistaa vaihtovirran taajuuden kotimaassaan, ja osa osaisi jopa sijoittaa numeroita laskukaavaan, mutta tiskikoneen moottorissa sijaitsevien käämien induktanssin määrittäminen voi olla haastavampaa. Jos siellä härpäkkeen sisällä edes on kondensaattoreita, niin ne ovat suurimmalle osalle härpäkkeen ostajista kuitenkin vääränkokoisia.

How much can I expect to save per month by using the POWERGARD?
That depends on many factors; the size of your home, the amount of inductive motor load and the amount you are paying per kilowatt-hour for electricity.

Valmistajakin myöntää, ettei voi tietää, kuinka paljon loistehoa härpäke varastoi kenenkin kodissa. Lisäksi kotien sähkölaitteissa resistanssin merkitys on suurempi kuin induktanssin: tehoa kuluu laitteiden ja sähköjohtojen kuumentamiseen, haluttiin tai ei. Suuri resistanssi pienentää vaihe-eroa ja sen mukana loistehoa, koska

missä R on resistanssi, Osuuspankin logon näköinen hieroglyfi [fii] on vaihe-ero ja sulanut w-kirjain [omega] on virran kulmataajuus. Mitä suurempi on resistanssi, sitä pienempi on vaihe-eron tangentti, ja sitä pienempi on itse vaihe-ero, koska tangentti on (tässä yhteydessä mielekkäällä määrittelyalueellaan) kasvava funktio.

Sama suomeksi: siirtohävikki ja sähkön muuttuminen lämmöksi ovat niin paljon suurempia kuin loisteho, ettei loistehoa kannata yrittää kerätä kondensaattoreihin kotona. Vaikka ilmiö on olemassa, se on niin pieni, että sen hyödyntämiseksi tarvittavat laitteet maksavat enemmän kuin säästävät.

Paholaisen Asianajajan lukijoista joku luokitteli tämänkaltaiset härpäkkeet osuvasti vapaaehtoiseksi tyhmyysveroksi. Toisaalla ehdotettiin, että sähkömagnetismista jotakin ymmärtävät taistelisivat tulella tulta vastaan: POWERGARD lähettää sähkömagneettista säteilyä, ja säteily on vaarallista!!! Mainosvideossa ainakin näkyy (pun intended) säteilyä noin 600 terahertsin taajuudella, kun laite on käynnissä, ja lisäksi laite lähettää infrapunasäteilyä. (Kuten me kaikki, jotka olemme lämpimämpiä kuin absoluuttinen nollapiste.) Ja se on sähköallergisille haitaksi. Varsinkin, jos se tulee kytketyksi pistorasiaan väärin päin - miksei valmistaja varoittanut tästä?

Is the POWERGARD easy to install?
POWERGARD does not require a professional installation. Simply plug it in and save.

Tällaisten härpäkkeiden myyjät ovat yksi syy siihen, miksi fysiikan pitää olla pakollinen oppiaine koulussa.

Opiskelu kannattaa

Seuraavalla kerralla, kun minun pitää perustella oppivelvollisille, miksi fysiikkaa pitää opiskella, näytän tämän kuvan.

From I fucking love science

Kehitys tapahtuu epämukavuusalueella

Lähetin tänä iltana tusina tarjouspyyntöä KHT:n auktorisoimille tilintarkastajille. Olen järjestämässä yhteishallintolain 3§ mukaista asukkaiden kokousta. Asukkaiden kokouksella on 14§ perusteella oikeus valvoa vuokratalon talouden ja hallinnon hoitoa, tässä tapauksessa ehdottamalla, kenet pitäisi valita tilintarkastajaksi vuodeksi 2013. Asuntosäätiön valtuuskunta valitsee marraskuun lopussa kaksi tilintarkastajaa, ja toinen tilintarkastajista on valittava asukkaiden kokousten asettamien ehdokkaiden joukosta.

Asukkaiden kokouksia pidetään saman omistajan eri taloissa noin 20, ja luulen, että edellisen kappaleen kapulakieli on saanut vähintään 15 kokouksen osallistujat laittamaan kädet korvilleen ja lallattelemaan, koska organisaatiokaavion käsittäminen on vaikeaa. Minäkin mietin, että noinkohan ne tilintarkastustoimistot pitävät lähettämääni tarjouspyyntöä peruskoululaisen kirjoittamana kotiaineena, ja vastaavat alentuvasti, byrokraattisen käsittämättömästi tai ei lainkaan. Mutta jos joku tilintarkastaja vaivautuukin vääntämään rautalangasta, että mitä tietoja hän tilintarkastuksessa etsii ja miten hän niistä raportoi, niin saa varmasti asukkaiden kokoukselta suosituksen.

Minä olen ollut asuntosäätiön valtuuskunnassa melkein yhden kolmivuotiskauden, ja olen ollut kahdessa syyskokouksessa valitsemassa niitä kahta tilintarkastajaa. Viimeksi valinta tehtiin näin:

valtuuskunnan puheenjohtaja: - Valitaan kaksi tilintarkastajaa. Ehdotuksia?
joku 47-henkisestä yleisöstä: - Ehdotan, että viimevuotiset jatkavat.
(0,8 sekunnin hiljaisuus)
valtuuskunnan puheenjohtaja: - Viimevuotiset tilintarkastajat Matti Meikäläinen, KHT ja Joe Shmoe, KHT on valittu ensi vuodeksi. *nuijankopautus*

Minä olen ollut yksi niistä neljästäkymmenestäkahdeksasta, joilla ei ole ollut ehdottaa ketään uusia tarkastajia, eikä myöskään mitään käsitystä siitä, onko asuntosäätiön tilintarkastajan palkkio satoja, tuhansia vai kymmeniätuhansia euroja. (Oma kokouspalkkioni siitä hyvästä, että sanoin oikeassa kohdassa "paikalla", oli sadan euron suuruusluokkaa.) Mutta tänä syksynä, kiitos internetin, minulla on jopa useita vaihtoehtoja, joista voin ehdottaa joillakin perusteilla parasta.

Nyt odotan ihan innolla, millä hinnalla tilintarkastajat tarjoutuvat syynäämään asuntosäätiön vuoden 2013 toimintaa, ja mitä he lupaavat asukkaille raportoida. En ole koskaan tavannut ketään KHT-henkilöä. Edes kukaan kavereistani ei tiennyt kavereittensa joukosta ketään KHT-henkilöä. Ovatkohan ne yhtä verenhimoisia kuin juristit? Vai toimivatko ne asiakkaansa puolesta juristi-suomi-juristi-tulkkeina?

Köyhää

Nimimerkki A. Toivola kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, miltä tuntuu olla köyhä.

"Köyhyys vaatii itsekuria, sillä vaikka joskus rahaa onkin tilillä, sitä ei voi käyttää, jos huomisesta ei ole tietoa. Tänään ei voi ostaa suklaata, koska myös viikon päästä on oltava varaa perunoihin. Vihaan köyhyydessä sitä, että minun on koko ajan pakko ajatella rahaa.

Köyhän elämä on kroonisesti kieltäytymistä - tauotonta arkea, jossa ei ole mitään odotettavaa. Se on köyhyydessä kaikkein pahinta. Köyhyys on äärettömän uuvuttavaa, koska ei ole varaa hengähtää hetkeksi. Siksi köyhyys on myös vaarallista: Loppuun asti uupuneet ihmiset saattavat menettää toivonsa ja toivottomat voivat tehdä tyhmiä ja kauheita tekoja."

Kykenen samaistumaan. Muistan ensimmäisiltä yliopistovuosiltani, millaista oli elää talvet opintotuella ja kesät ilman rahaa. Opettelin hallitsemaan rahankäyttöäni siten, että opintotuen saapumisen jälkeen maksoin ensin vuokran. Sitten laskin, kuinka paljon rahaa voisin käyttää viikossa, jotta rahat riittäisivät kuukauden loppuun. Nostin käteistä viikoksi kerrallaan, ja sopeutin ostokset siihen rahamäärään, joka kukkarossani oli jäljellä.

Aluksi pienellä rahalla pärjääminen tuntui samanlaiselta haasteelta kuin muutkin yliopisto-opiskelun uudet haasteet. Talouden tasapainottaminen piti opetella samoin kuin kursseille ilmoittautuminen, luentosalien sijainti ja laskuharjoitusten ratkaiseminen. Vaihdoin pakastepizzan kaurapuuroon, kun piti saada vähällä vaivalla pikaruokaa karmivaan nälkään. En osallistunut kapakkailtoihin, vaan kutsuin parhaan ystäväni kotiini. Kallein harrastukseni oli kissanhoito. Käytin - ja käytän edelleen - liikuntavaatteena 15 vuotta vanhoja verkkarihousuja ja 12 vuotta vanhoja tossuja. (Se, että tossut eivät ole vielä kuluneet loppuun, kertoo kyllä karua kieltään siitä, miten säännöllisesti olen harrastanut liikuntaa. Nyt harrastan lajia, jossa oikeaoppiseen pukeutumiseen kuuluu paljaat jalat.)

i:ntenä opiskeluvuotena köyhäily alkoi vähitellen häiritä. En kyennyt samaistumaan, kun opiskelukaverini puhuivat matkustamisesta "seuraavaksi New Yorkiin, koska en ole vielä käynyt siellä", eikä minulla ollut varaa matkustaa Helsinkiin. Opetusharjoittelussa aloin kokea sukupolvien välistä katkeruutta nuorempiani kohtaan, kun lukiolaisten kännyköistä, vaatteista ja hiuksista saattoi päätellä, että heidän viikkorahansa oli suurempi kuin minun. (Sittemmin eräs 18-vuotias kymppiluokkalainen sanoi myös päin naamaani, että hänen ei tarvitse kuunnella "tuommoisella paskalla opettajan palkalla työskentelevää". Ehkä rehtorin suurempi palkka rakensi rehtorille myös enemmän auktoriteettia, kun hän määräsi materiaalisia arvoja ylikorostaneen kymppiluokkalaisen pysymään viikon poissa koulusta.) Koulutussosiologian tenttikirjaa lukiessani mietin, oliko minua huijattu. Opettajat ja vanhemmat lupaavat koululaisille, että kun he tekevät läksynsä ahkerasti, siitä seuraa hyviä arvosanoja, joista seuraa opiskelupaikka toisen asteen koulutuksessa, josta seuraa opiskelupaikka korkeakoulussa, josta seuraa hyvinpalkattu ja arvostettu työpaikka. Mutta minulle opiskelupaikasta korkeakoulussa seurasi vain palkatonta työtä opetusharjoittelijana, ja koululaisilla oli jo käytettävissään enemmän rahaa kuin minulla.

Köyhyydessä selviytyminen, saati siitä nouseminen, vaatii itsekuria, ja ongelmat itsekurissa altistavat köyhyydelle. Exälläni oli elämänhallinnan ongelmia, ja yksi niistä ongelmista oli se, että hän kieltäytyi hyväksymästä sitä, että siinä elämänvaiheessa meillä oli hyvin vähän rahaa. Hän ei halunnut käydä kirjastossa, koska "kirjasto on köyhien ihmisten paikka". Hän suuttui, kun sanoin, että meillä ei ole varaa ostaa hänen haluamaansa ruokaa, vaan nyt täytyy syödä sitä, mitä kaapeissa on. Silloin, kun niukkuuteen tyytyminen kävi hänen hermoilleen, hän helpotti oloaan ostamalla jotakin. (Eräät muut ongelmat johtivat siihen, että hänestä tuli ex.)

Opetusharjoittelun jälkeen olen tehnyt opiskelun ohella töitä opettajansijaisena. Parikin työpäivää kuukaudessa gradua-vaille-valmiin-opettajan ihan hyvällä tuntipalkalla(!) opintotuen lisäksi helpotti merkittävästi taloudellista tilannettani. Opiskelijan köyhyys ei ole täysin toivotonta, koska sinnittely voi johtaa työpaikkaan, jonka avulla pääsee pois köyhyydestä. (Mutta varmoja työpaikkoja on luvassa vain maistereille tohtoreille insinööreille opettajille lääkäreille.) Rankempaa on niillä, joiden köyhyys ei mene väliaikaisen elämänvaiheen mukana ohi.

Kaikkein uuvuttavinta on niillä, joiden köyhyys ei salli tehdä yhtäkään virhettä, ikinä. Yhtäkään esinettä ei saa rikkoa, koska ei ole rahaa korvata vahinkoa. Ruokabudjetti ei saa ylittyä eikä kirjaston kirjojen palautus myöhästyä, koska tilinylitys- ja myöhästymismaksuihin ei ole rahaa. Luottotietojen menetykseen maksamattomien laskujen takia ei ole rahaa, koska pikavippien korkoihin ei varsinkaan ole rahaa.

Joustavuuteen ei ole rahaa: köyhä ei voi tehdä ostoksia toisen puolesta ja saada rahoja takaisin kuittia vastaan, koska köyhä ei voi tehdä ostoksia. Ei ole rahaa järjestää syntymäpäiväjuhlia eikä lähettää joulukortteja. Jos saa apua kaverilta, ei ole varaa maksaa kiitollisuudenvelkaa pois, ja jos kaveri on vaikeuksissa, ei ole rahaa auttaa.

Minua autettiin silloin, kun virheen tekeminen olisi muodostunut kohtalokkaaksi. Sain lainata kurssikaverin ostamaa tenttikirjaa. Minua suositeltiin kouluun sijaiseksi. Sain lainata autoa, kun menin töihin sijaiseksi. Perinnön saanut sukulainen lahjoitti osan rahoista muille sukulaisille. Sain lahjaksi vaatteita, joihin pukeutuneena kehtaan mennä töihin.

Jos en olisi tarttunut minulle tarjottuun apuun, olisin tehnyt kalliin virheen. En pysty koskaan auttamaan minua auttaneita ihmisiä yhtä paljon kuin he auttoivat minua, mutta yritän maksaa kiitollisuudenvelkani auttamalla joitakin muita, jotka tarvitsevat apuani. Enkä halua heiltä vastapalveluksia, vaan haluan, että he auttavat taas joitakin muita, jotka tarvitsevat heidän apuaan.

Minulla ei ollut rahaa siihen, että kukaan ei olisi auttanut minua silloin, kun virheen tekeminen olisi muodostunut kohtalokkaaksi. Ja yhä edelleen Suomessakin on ihmisiä, jotka ovat niin köyhiä, että heillä ei ole rahaa siihen, että kukaan ei auta heitä. Joillekin tarjotaan apua, mutta he eivät osaa ottaa sitä vastaan - virhe, johon heillä ei ole rahaa! Jotkut pääsevät lopulta autettavasta auttajaksi. Joitakin ei auta kukaan.

Hyvinvointivaltion oli tarkoitus varmistaa, että heitteille ei jäisi edes se onneton, jonka kavereillakaan ei ole tenttikirjaa eikä kontakteja työpaikkoihin, eikä sukulaisilla ole autoa eikä perintörahoja. Se ei toiminut aivan suunnitellusti: jotkut eivät osaa ottaa apua vastaan, joillekin avun antaminen on vastenmielistä, ja jotkut jäävät turvaverkkojen ulkopuolelle. Hyvinvointivaltion idea on hyvä, mutta toteutuksessa on parantamisen varaa. Minä aloittaisin järjestelmän parantamisen perustulosta: perustulo olisi sellainen apu, joka on helppo ottaa vastaan, ja kun etuuspäätöksiä käsittelevien virkailijoiden työaika ei kuluisi asiakkaiden ja kollegojen kiusaamiseen byrokratialla, heillä olisi aikaa käydä neuvomassa kädestä pitäen niitä, joiden elämänhallinnan ongelmat ovat vakavampia kuin pelkkä rahanpuute.

Ja sillä aikaa, kun odotellaan hyvinvointivaltion päivityspaketin asennuksen onnistumista ja järjestelmän uudelleenkäynnistymistä, tehdään sitten (äänestämisen, lobbaamisen ja mielenosoitusten lisäksi) niitä Ihan Tavallisia Asioita. Jos kaveri on taloudellisesti ja/tai henkisesti tiukilla, kutsu itsesi kylään hänen luokseen ja vie tuliaisiksi kassillinen ruokaa. (Koska maailma on pirun monimutkainen, kysy kuitenkin ensin kaverin allergioista ja uskonnollis-eettisestä ruokavaliosta.) Tee selväksi, että et kaipaa vastapalvelusta itsellesi, vaan ketjun seuraavalle lenkille. Jos olet itse oman jaksamisesi äärirajoilla, tartu apuun, jos sitä on tarjolla. Ehkä joku tarvitsee tilaisuuden auttaa sinua, koska tuntee olevansa kiitollisuudenvelassa ketjun edelliselle lenkille. Ketju ei etene, jos et kehtaa kertoa, että kaipaat apua ja tukea.

Lainaa

Fb-kaveri kommentoi: "Lehtilehden linkki johtaa jostain syystä Kokoomusnuorten nettisivuille." Linkitetty juttu kertoo kukkahattuhenkilöistä, jotka kontrollivimmassaan haluavat kieltää pikavipit.

Wanha wiisaus jostain menneisyyden pankkimaailmasta opetti, että lainaa saadakseen täytyy ensin todistaa pankinjohtajalle, että rahatilanne on niin hyvä, ettei tarvitse lainaa. Wanhan wiisauden voisi ottaa jälleen käyttöön, kun keskustellaan pikavipeistä pienlainoista.

Jos oma rahatilanne on niin huono, ettei saa luottoa mistään muualta kuin pikavippifirmoilta, niin silloin ei totisesti ole varaa ottaa riesakseen pikavippien kuluja. Tämä päättely pätee riippumatta siitä, ilmaistaanko kulut pienenä euromääränä vai suurena prosenttilukuna. Jos on varaa heittää muutama euro kankkulan kaivoon, niin ei tarvitse rahaa niin kipeästi, että kannattaisi maksaa pikavipistä.

Ideologiset erot tulevat esille, kun pohditaan, kuuluuko ylläolevan päättelyketjun ymmärtäminen yksilön vai valtion vastuulle. Kokoomusnuorten mukaan jokainen täysivaltainen kansalainen kykenee itse laskemaan, milloin pikavipin ottaminen on kannattavaa, eikä valtion pidä siihen puuttua.

Jos jokainen täysivaltainen kansalainen osaisi laskea, niin pikavippifirmoja ei olisi, koska niiden pienlainoille ei olisi kysyntää. Valitettavasti puolet kansalaisista on mediaania tyhmempiä. Puutteita on sekä abstraktissa matemaattis-loogisessa päättelykyvyssä että omien raha-asioiden hoidossa.

Epäilemättä jostakin päin Suomea voidaan kaivaa onnistunut esimerkkitapaus, kuinka henkilö A otti pikavipin voidakseen maksaa laskunsa eräpäivänä, sai sen jälkeen työpaikan, maksoi vippinsä pois ja elää nyt onnellista elämää, jota ei maksuhäiriömerkintä varjosta. Ja voidaan löytää pienituloinen mutta kunniallista työtä tekevä henkilö B, jonka palkka ei riitä säännöllisten menojen kattamiseen, ja joka sen vuoksi lykkää väistämätöntä katastrofia ottamalla pikavipin toisensa perään maksaakseen edellisen lainan uudella lainalla. Lisäksi löytynee se helppo paheksunnan kohde, bilehile C, joka joutuisi murjottamaan kotona suu säkkiä myöten, ellei baari-iltaa varten saisi äkkiä rahaa pikavipillä.

Fyysikolle ei riitä, että löydetään yksi esimerkki, joka osoittaa, että ratkaisu on mahdollinen. Haluan tietää, kuinka todennäköinen se on: kuinka monta onnellista voittajaa A löytyy jokaista ongelmiaan huomiseksi siirtävää B:tä kohden? Jos B-tyypeille kerääntyvät velat ovat yhteensä suuremmat kuin A-tyyppien välttämät ongelmat, pikavippien olemassaolosta on nettohaittaa, ja ne on syytä kieltää. C on jo pakotettu suunnittelemaan bilettämistään ainakin muutama tunti etukäteen, kun pikavippejä ei toimiteta keskellä yötä.

Taloustieteen ja psykologian leikkausjoukossa, behavioral economicsissa, on jo osoitettu, että ihminen ei ole rationaalinen olento. Monet meistä lykkäävät epämiellyttävien asioiden kohtaamista, ja aiheutamme sillä yleensä vahinkoa itsellemme. Yksilö toimii siinä kohtaa tyhmästi, mutta tyhmästi toimii myös yhteiskunta, joka kieltäytyy tunnustamasta tosiasioita. Joskus aikuisetkin ihmiset tarvitsevat ohjausta, paimentamista ja ulkoista kuria, jotta jaksaisivat toimia oman etunsa mukaisesti.

Yksi niistä oman edun mukaisista asioista on selvitellä tulojensa ja menojensa epätasapaino mahdollisimman nopeasti, ja tarvittaessa hakeutua velkajärjestelyyn silloin, kun velkataakka on vielä mahdollisimman pieni. B ja C heräävät omaan tilanteeseensa vasta sitten, kun he ovat selkä seinää vasten sen tosiasian kanssa, että rahaa ei tule yhtä paljon kuin sitä menee. Pikavipit hämärtävät niitä mittareita, joista ihmisten pitäisi huomata, että jokin on pielessä. Pikavipit eivät ole huonon raha-asioiden hallinnan perimmäinen alkusyy, mutta ne pahentavat tilannetta niillä, joilla menee jo valmiiksi huonosti.

Jos pikavipit kielletään, niin joko niistä päästään eroon ja ihmiset oppivat suhteuttamaan menonsa tuloihinsa, tai sitten pikavippejä saa vain rikollisjärjestöiltä. Rikollisjengiltä laittoman pikavipin ottanut maksukyvytön henkilö lienee vielä vaikeammassa asemassa kuin rahoituslaitokselta laillisen pikavipin ottanut maksukyvytön henkilö. Toivottavasti pikavippien kieltäminen ei päädy sille pitkälle listalle asioita, joissa hyvä idea pilataan harkitsemattomalla toteutuksella. Lainojen myöntäminen hädänalaisessa tilassa oleville täytyy pitää yhteiskunnan kontrollissa, tapahtuupa se sitten säätämällä rajoituksia pikavipeille tai laajentamalla sosiaalista luototusta.

Apuvirtaa

Päivän hyvä työ tehty: annoin apuvirtaa naapurin autolle.

Oli muuten ensimmäinen kerta ikinä, kun mikään sähköoppiin liittyvä työ onnistuu ensimmäisellä yrityksellä. Punainen kaapeli plusnavasta plusnapaan, musta johto miinusnavasta miinusnapaan, minun autoni käyntiin, naapurin auto käyntiin. Ei kipinöitä, ei sähköiskuja, ei molempien autojen hyytymistä, vaan aivan oppikirjan mukainen suoritus. En olisi uskonut, että näinkin voi käydä.

Olen kyllä kuullut varoitettavan, että uusien autojen elektroniikka voi olla niin herkkää, että apukaapelien kytkemisen aiheuttama jännitepiikki saattaa rikkoa jotain. Uusilla autoilla ei saisi antaa eikä vastaanottaa apuvirtaa. "Uusi" tarkoittaa ilmeisesti 2000-luvun puolella valmistettua autoa. Yli 20-vuotiaan autoni hyvä puoli on se, että omistajalle on jo tullut tutuksi, mitä kaikkea auto kestää. Myös apuvirtaa on käytetty ennenkin, molempiin suuntiin.