Talvi yllätti autoilijan

Liukkaus ei järjestänyt ikävää yllätystä, sillä Harrasteautossa on asiallinen luistonestojärjestelmä ja asialliset talvirenkaat. 2000-luvun Saabin Opelin hallittavuudesta talviolosuhteissa minulla sen sijaan ei ole hyvää sanottavaa. Siksi ajankin mieluummin Harrasteautolla, vaikka siinäkin alkaa jo olla muutamia pikkuvikoja. Talviautoksi se ei oikein enää sovellu.

Moottori käynnistyy kyllä, jos vain pääsen niin pitkälle, että saan laitetuksi avaimen virtalukkoon. Suurin ongelma on oven avaaminen. Yleensä oven yläreuna jäätyy kiinni kumitiivisteeseen. Tällä kertaa tiivisteen lisäksi lukot olivat jäätyneet kiinni. Jos vain pääsisin autoon sisälle, saisin sen käyntiin ja lämpimäksi, jolloin lukot sulaisivat ja saisin oven auki ja pääsisin autoon sisälle...

Bussin kausilippu tammikuun ajaksi taisi olla hyvä sijoitus.

Motivoi itsesi -kurssi

... saan tästä 4 opintopistettä ja opettajan pätevyyden... saan tästä 4 opintopistettä ja opettajan pätevyyden... saan tästä 4...

Muutoksen merkkejä on ilmassa kemian laitoksella. Perinteisesti opiskelurutiineihini on kuulunut ilmoittautuminen Epäorgaanisen kemian aineopinnot -kurssille syyskuussa, muistiinpanojen tekeminen ensimmäisellä luennolla, sekalaisten geometristen kuvioiden suttaaminen muistiinpanopapereihin kahdella seuraavalla luennolla, parin viikon luentojen lintsaaminen, pistäytyminen luennoilla kurssin puolivälissä ja huomaaminen, että jossain vaiheessa opetuskieli on vaihtunut siansaksaksi, loppukurssin luentojen lintsaaminen ja toteaminen, että en osaa vastata vuodesta toiseen vakiona pysyneisiin tenttitärppikysymyksiin edes tenttikirjan avulla, joten ei kannata ilmoittautua tenttiin.

Aiemmasta poiketen lukuvuonna 2012-2013 Epäorgaanisen kemian aineopinnot luennoidaan vasta tammikuussa. Ja minä aloitin sekalaisten geometristen kuvioiden piirtelyn jo 15 minuutin kuluttua ensimmäisen luennon alusta. Opiskelutoveri vieressä murahti, ettei jaksa laskea, kuinka monetta kertaa hän on tulossa samalle kurssille, mutta arvelee nyt käynnistyvän seitsemännen kierroksen.


Mahtaakohan kemian laitos tilastoida, kuinka monta kertaa opiskelija keskimäärin ilmoittautuu kurssille, ennen kuin suorittaa sen hyväksytysti? Minä ja pari toveriani olemme niin pieni ja vääristynyt otos, että meidän reputtamisellemme saattaa löytyä aivan luonnollinen selitys (esim. laiskuus, tyhmyys, kotiläksyjen laiminlyönti, tenttikirjan lukeminen vasta viimeisenä iltana). Mutta jos merkittävä osa kemian aineopintojen suorittajista joutuu iteroimaan Epäorgaanisen kemian kurssia n+1 kertaa, mikä on k kertaa enemmän kuin muita kursseja, niin nätisti sanottuna annettu opetus ei vastaa tenttivaatimuksia.

... 2 tuntia suoritettu, enää 34 (plus tentti) jäljellä... enää 34 tuntia, sitten tämä on ohi...

Anonyymi oivallus

Viime päivinä kaverit ovat linkittäneet ensin Umayya Abu-Hannan kirjoitusta Lottovoitto jäi lunastamatta, ja sitten blogikirjoittajien vastauksia siihen. Minun kaveripiirini mielestä on paheksuttavaa ja surullista, että jotkut kehtaavat huutaa julkisilla paikoilla tuntemattomille vastaantulijoille päin naamaa mielipiteensä vastaantulijan ulkonäöstä tai etnisestä alkuperästä, usein kirosanojen kera tai muuten halventavasti ilmaistuna.

Dagboek-blogin kommenttiketjusta löytyi Anonyymin kirjoittama oivallus, jonka haluan jakaa:

Suomessa on ihmisryhmä, joka kerjää nakkikioskilla ja muilla julkisilla paikoilla turpaansa milloin milläkin konstilla. Tönimällä, solvaamalla tai muuten ärsyttämällä. Jos ei hakemallakaan löydä jotain etnistä rotupohjaa, jonka kimppuun käydä, ryhdytään huutamaan vaatteista, ruumiinrakenteesta, kampauksesta, puheäänestä, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta tai jopa tuoksusta. Sitä porukkaa vaivaa jokin vielä inhottavampi ominaisuus kuin rasismi. En tiedä onko sille edes nimeä.

Tämän vuoksi ongelmat eivät ratkeaisi, vaikka ulkomaalaiset pysyisivät ulkona, homot kaapissa ja naiset kotona lapsia hoitamassa eiku töissä siipeilemättä puolison rahoilla (eiku kumpi se nyt taas tähän vuodenaikaan olikaan?). Ongelmat ratkeavat vasta sitten, kun jokainen henkilö* oppii käsittelemään oman pahan olonsa jollakin muulla tavalla kuin karjumalla sitä jollekulle ukkosenjohdattimeksi valitsemalleen toiselle henkilölle. Anonyymi on jännällä tavalla suomalaisen sisäsyntyisen perusvitutuksen ja sen purkamiskeinojen seurausten äärellä.

*Henkilöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä miehiä, naisia ja kaikkia siltä väliltä, Suomen ja muiden maiden kansalaisia sekä kansalaisuutta vailla olevia sekä kaikkien seksuaalisten suuntautumisten edustajia. Iältään enintään kolmevuotiaiden henkilöiden ei edellytetä vielä osaavan tehokasta psyykkistä itsesäätelyä ja omien tunteiden tunnistamista, mutta itsenäisesti kaupungilla liikkumaan päästettyjen henkilöiden pitäisi jo osata.

Ehkäisyvalistusta

Ostin aseman automaatista junalipun, ja annoin VR:n satunnaislukugeneraattorin arpoa vaunun numeron ja istumapaikan. Kun nousin junaan, näin vaunun seinässä eläintarroja ja käytävällä lapsiturvaportin. Kirosin hiljaa itsekseni.

Äääääää äiti mulla on kuuma! Ääääää äitiiii! Äiti anna banaani! ÄITIII! Anna banaani! ANNA BA. NAA. NI! Ääääää ei sitä banaania, se toinen banaani! Äääää äiti ääääää äääääää ÄÄÄÄÄÄÄ!

Muistio itselle: älä hyväksy automaatin tarjoamaa istumapaikkaa, vaan valitse se itse mahdollisimman kaukaa lastenvaunusta.

(Disclaimer: Ei tulisi mieleenikään vaatia, että pikkulasten pitäisi jaksaa istua hiljaa ja ottaa muut matkustajat huomioon pitkän junamatkan ajan. Eikä tulisi myöskään mieleen vaatia, että lapsiperheet eivät saisi matkustaa junalla. Lastenvaunut ovat ihan hyvä ratkaisu siihen, että lapset pitkästyvät matkan aikana vähän vähemmän, ja on ymmärrettävää, että lastenvaunussa joku matkustajista voi saada huutoraivarin. Ja juuri siksi minä haluan matkustaa aikuistenvaunussa.)

Rauhallista joulua

Eilen teki mieli toivottaa ****n rauhallista joulua huoltohenkilölle, joka puhdisti Tuomiokirkon rappusia lumesta lehtipuhaltimella. Pöllyävää pakkaslunta sateli hiljakseen, ja jouluvalaistu joulukuusi kirkon vieressä korosti sitä, miten huonosti kaksitahtimoottorin prööm-pröm-pröm-PRÖÖÖÖÖÖMMMM-ääntely sopi siihen maisemaan.

Hetkeä myöhemmin kauppakeskuksessa totesin, että prööm-pröm-pröm-PRÖÖÖÖÖÖMMMM on sittenkin miellyttävämpää kuunneltavaa kuin pikkuorava-remix puhkikulutetuimmista joululauluista.

Saisiko johonkin kauppaan sellaisen Ollin kuvaileman jukeboksin, joka katkaisisi äänentoistolaitteiden toiminnan muutamaksi minuutiksi, jos asiakkaat tunkevat siihen kolikoita?

Torvi kevyen liikenteen väylällä

Pyöräilin aamukahdeksaksi yliopistolle, ja iltapäivällä viiden jälkeen takaisin kotiin. Aamulla oli liukasta ja iltapäivällä pimeää. Tietenkin molempiin suuntiin kävi hyytävän kylmä vastatuuli.

Paluumatkalla koin polkupyöräilijän version rattiraivosta - onko sellaista käsitettä kuin ohjaustankoraivo vielä nimetty? Toisille tienkäyttäjille ei näköjään ole asennettu sen paremmin huomaavaisuutta kuin itsesuojeluvaistoakaan.

Mikä heijastin? Mikä pyöränvalo? Miten niin oikeanpuoleinen liikenne - koskeeko se myös kevliä? Yksi fiksu vastaantulija sentään erottui edukseen (pun intended) heijastinliivinsä ansiosta.

 Jos en olisi liian köyhä ostamaan bensaa aatteellinen viherpiipertäjä, veisin fillarin talveksi kellariin ja kulkisin autolla. Matka luultavasti kestäisi kauemmin, pysäköintipaikan etsimisestä puhumattakaan, mutta kiihdyttäminen uudelleen matkanopeuteen tunarien aiheuttamien hätäjarrutusten jälkeen ei rasittaisi kaasujalkaa niin kovasti.

Oikotie on kiertotie

Muutaman viime päivän kokemukset viittaavat vahvasti siihen suuntaan, että fysiikan ja kemian kokeellisessa työskentelyssä on turhaa etsiä työskentelyä nopeuttavia oikoteitä. Pikku oikaisusta tulee yleensä merkittävästi alkuperäistä tehtävää isompi riesa.

Tänään minun piti syövyttää kaksi piikiekkoa, joista olisin sitten pilkkonut sensoreiksi sopivia palasia. En syövyttänytkään piitä. Syövytin syövytyslaitteiston.

Huokoisen piin valmistaminen syövyttämällä on periaatteessa yksinkertainen prosessi, mutta käytännössä prosessin heikoin lenkki on jälleen kerran ihminen. Laboratoriossa on tapana, että kun laitteisto kootaan, niin kennoon kaadetaan ensin etanolia ja katsotaan, vuotaako se jostakin kohtaa. Jos ei vuoda, etanoli otetaan pois, ja kennoon kaadetaan syövytyselektrolyytiksi fluorivetyhappoa (myrkyllistä, syövyttävää).

Etanolikanisteri oli aika tyhjä, joten kaadoin kennoon vain pienen tilkan etanolia. Kokeneempi Kollega vieressä neuvoi, että kaada vain sen verran, minkä viitsit pipetoida pois. Odotimme 10 sekuntia, ja sitten pyyhin kennon reunat paperipyyhkeellä. Siihen ei imeytynyt pisaraakaan, joten päättelimme, että kaikki on kunnossa. Emme lähteneet etsimään varastosta lisää etanolia, vaan vaihdoimme etanolin tilalle fluorivetyhapon.

Sitten Kokeneempi Kollega huomasi, että pöydälle kennon ympärille oli tihkunut nestettä. Fluorivetyhappo syövyttää teflonia ja haponkestävää terästä lukuunottamatta kaiken, mihin se koskee. Syövytyskennon reunat ovat teflonia, mutta muut osat epäjaloja, ei-haponkestäviä metalleja. Kokeneempi Kollega kirosi, komensi minut sivummalle ja huuhteli kennon osat vedellä, vaikka tiesi kokemuksesta, ettei huuhtelu siinä vaiheessa enää pelasta osia syöpymiseltä. Hän kuitenkin lohdutti, että viimeksi kennon syövytti pilalle Ylipääjohtaja viime viikolla, ja varaosia kyllä löytyy. Sattuu sitä siis paremmissakin piireissä.

Tästä voidaan oppia, että jos olisimme Kokeneemman Kollegan kanssa kuluttaneet muutaman minuutin etsimällä lisää etanolia vuototestiä varten, olisimme säästäneet monta tuntia hajonneen laitteiston korjaamiseen tarvittavaa aikaa. Lievä pakkoneuroosi olisi eduksi laboratoriotyöskentelyssä: tarkista vielä sadannen kerran, ettei se kenno nyt vuoda, kaasuhana jäänyt auki eikä johdoissa kulje virta.

Murphyn laki kuulostaa ihan orwellilaiselta uuskieleltä: Huolellinen tarkistaminen säästää aikaa. Turvallisuus perustuu epäluottamukseen. Oikotie on kiertotie.

Kokeellinen työskentely

Fysiikan ja kemian harjoitustöihin valmistautuminen ja työn suorittaminen etenee näin:

1. Työohjeen lukeminen. WTF? En ymmärrä sanaakaan.
2. Työn suorittaminen - tämähän on yllättävän helppoa.
3. Epäilyksen herääminen: voiko tässä oikeasti tulla tällaista tulosta?
4. Virhelähteen paikallistaminen. Klassisimmat mokat ovat koelaitteistosta puuttuva osa, sähköjen kytkemättä jättäminen ja tuloksen katsominen väärältä riviltä.
5. Työselostuksen kirjoittamiseen hajoaminen. Erityisesti aloittamisen kynnys on korkea.
6. Riittävän hyvän työselostuksen palauttaminen - kyllä ohjaaja sitten selventää, mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Vaiheita 5 ja 6 toistetaan, kunnes opiskelija ja ohjaaja ovat samaa mieltä siitä, että selostuksen puolesta on tehty riittävästi työtä. Ihan jännittää nähdä, pysähtyykö konformationaalisen energian ja anomeerisen vaikutuksen tietokonemallintamisen tuloksia raportoiva silmukka jo kierroksella i=1. Tällä kertaa tajusin jo labrassa, että käytin laskuissa väärältä riviltä katsoamiani tuloksia, ja ehdin korjata tilanteen.

Huomenna pitäisi sitten pelkistää bentsofenoni difenyylimetanoliksi ja sitten tarkastella infrapunaspektrofotometrillä, ultraviolettispektrofotometrillä, ohutkerroskromatografialla ja sulamispistettä mittaamalla, mitä saatiin aikaiseksi. Ja työohjetta lukiessani olen taas ihan kuutamolla ja varma siitä, että rikon välineet tai vedän dikloorimetaania henkeen.

Kuumottava moka

Fysiikka kuuluu peruskoulun pakolliseen oppimäärään, koska puutteet fysiikan osaamisessa voivat tulla kalliiksi: notalwaysright.com

Tarinan opetus: älä laita tietokonetta kylmälaukkuun. Hukkalämpöä tuottavan laitteen ympäröiminen lämmöneristeillä aiheuttaa ajassa t lämpötilan muutoksen T, joka on suoraan verrannollinen tietokoneen tehoon P ja kääntäen verrannollinen systeemin lämpökapasiteettiin C, kun tuuletin ei pysty siirtämään hukkalämpöä jonnekin kauas pois.

Diginatiivin sukupolven kissat muuten tykkäävät lämmitellä tietokoneen vieressä. Mitä enemmän laskentatehoa käyttävä ohjelma on käynnissä, sitä tyytyväisempi on kissa. Mutta jos tuuletin menee tukkoon kissankarvoista, vaikutus on sama kuin kylmälaukulla tietokoneen ympärillä.

Säästä sähköä laittamalla sininen valo päälle!!

Kaverit linkittivät uutta innovaatiota: POWERGARD on laite, joka säästää sähköä. Valmistaja selittää, että

The POWERGARD reduces the amount of power drawn from the utility by storing (in its capacitors) otherwise lost electricity (watts) caused by the inductive motors in your home. (Some examples of inductive motors are air conditioning units, refrigerators, freezers, washers, dryers, dishwashers, pool pumps, vacuum cleaners, furnace blower motors, fans, etc.)

The POWERGARD technology supplies that stored electricity back to the inductive loads of the house, causing the home to require less electricity from the utility. This causes a decrease in demand from the utility.

POWERGARD-härpäkkeen pitäisi siis varastoida kondensaattoreihinsa sähkötehoa (watteina). Ilman härpäkettä kotitaloudessa olevat sähkömoottorit (tuulettimissa, tiskikoneissa, kylmälaitteissa jne) hukkaisivat tehoa. Härpäke varastoi ylimääräisen sähkön, ja syöttää sitä sitten sähkölaitteille, joten sähkölaitteet tarvitsevat vähemmän tehoa sähkölaitokselta. Ja kun sähkölaitokselta ostetaan vähemmän tehoa, sähkölaskukin on pienempi.

Olisi mielenkiintoista repiä härpäke auki ja katsoa, mitä sen sisällä on. Ainakin siinä näkyy olevan sininen merkkivalo. Valmistaja lupaa myös, että

The POWERGARD does not consume electrical energy.

eli härpäke ei kuluta sähköenergiaa. Ehkä valmistajan mittaustarkkuus on tosiaan niin kehno, että led-merkkivalon energiankulutusta ei pystytä mittaamaan. Mutta jos härpäkkeen merkkivalo ei kuluttaisi sähköenergiaa, sen pitäisi voida palaa 24/7 myös silloin, kun härpäke ei ole kytkettynä pistorasiaan. Jos muovikuoren sisällä todella on niitä kondensaattoreita, niin niihin varastoidulla sähköenergialla härpäkkeen merkkivalo saattaisi voida palaa jonkin aikaa, kunnes merkkivalo kuluttaisi varastoidun sähköenergian loppuun.

Hyvällä tahdolla tulkittuna härpäkkeen toimintaperiaate muistuttaa etäisesti loistehon kompensointia. Pistorasioista tuleva sähkö on vaihtosähköä, ja käämeistä rakennetut sähkölaitteet - esimerkiksi sähkömoottorit - aiheuttavat vaihtovirtapiiriin loistehoa. Tehoa siirtyy vuorotellen sähkölaitokselta käämiin ja käämistä takaisin sähkölaitokselle. Koska oikeassa elämässä virtapiireissä on muutakin kuin ideaalisesti toimiva käämi - esimerkiksi (kilo)metrikaupalla sähköjohtoja, joiden resistanssi vastustaa sähkön kulkua - käämi antaa sähkölaitokselle takaisin vain pienen osan siitä tehosta, jonka se ottaa vastaan.

Lukiofysiikan sähkö- ja magnetismiopin kurssilla opitaan, että käämit (eli hienosti sanottuna induktiiviset komponentit) ja kondensaattorit (eli kapasitiiviset komponentit) aiheuttavat vaihe-eron, jonka vuoksi vaihtovirta ei suurene, pienene ja vaihda suuntaa aivan samassa tahdissa vaihtojännitteen kanssa. Tahdista sekoaminen aiheuttaa loistehon. Käämit vääristävät tahtia yhteen suuntaan, ja kondensaattorit toiseen suuntaan. Jos virtapiirissä on huolellisesti tasapainotettu käämien ja kondensaattoreiden suhde, niiden vaikutukset kumoavat toisensa. Yliopiston fysiikan labratöissä yritetään rakentaa sellainen virtapiiri, jossa induktiivinen ja kapasitiivinen vaihe-ero kumoavat toisensa, ja havaitaan resonanssitaajuus, jolla virta kulkee helpoimmin.

Loistehon kompensointi on siis klassisen fysiikan mukaan mahdollista, ja teollisuudessa isojen sähkömoottorien kanssa samaan virtapiiriin kytketäänkin kaapinkokoisia kondensaattoreita, jotta tehon siirteleminen edestakaisin ei kuormittaisi johtoja. Mutta ison sähkömoottorin suunnitellut insinööri tietää tarkasti moottorinsa käämien induktanssin L ja virtapiirin taajuuden f, ja osaa näiden perusteella valita kondensaattorin, jonka kapasitanssi C on resonanssitaajuuden yhtälön

Kaava ladottu Texerin avulla ja tallennettu kuvana.

mukaan sopiva. Kotitalouskäyttäjistä sen sijaan osa ehkä muistaa vaihtovirran taajuuden kotimaassaan, ja osa osaisi jopa sijoittaa numeroita laskukaavaan, mutta tiskikoneen moottorissa sijaitsevien käämien induktanssin määrittäminen voi olla haastavampaa. Jos siellä härpäkkeen sisällä edes on kondensaattoreita, niin ne ovat suurimmalle osalle härpäkkeen ostajista kuitenkin vääränkokoisia.

How much can I expect to save per month by using the POWERGARD?
That depends on many factors; the size of your home, the amount of inductive motor load and the amount you are paying per kilowatt-hour for electricity.

Valmistajakin myöntää, ettei voi tietää, kuinka paljon loistehoa härpäke varastoi kenenkin kodissa. Lisäksi kotien sähkölaitteissa resistanssin merkitys on suurempi kuin induktanssin: tehoa kuluu laitteiden ja sähköjohtojen kuumentamiseen, haluttiin tai ei. Suuri resistanssi pienentää vaihe-eroa ja sen mukana loistehoa, koska

missä R on resistanssi, Osuuspankin logon näköinen hieroglyfi [fii] on vaihe-ero ja sulanut w-kirjain [omega] on virran kulmataajuus. Mitä suurempi on resistanssi, sitä pienempi on vaihe-eron tangentti, ja sitä pienempi on itse vaihe-ero, koska tangentti on (tässä yhteydessä mielekkäällä määrittelyalueellaan) kasvava funktio.

Sama suomeksi: siirtohävikki ja sähkön muuttuminen lämmöksi ovat niin paljon suurempia kuin loisteho, ettei loistehoa kannata yrittää kerätä kondensaattoreihin kotona. Vaikka ilmiö on olemassa, se on niin pieni, että sen hyödyntämiseksi tarvittavat laitteet maksavat enemmän kuin säästävät.

Paholaisen Asianajajan lukijoista joku luokitteli tämänkaltaiset härpäkkeet osuvasti vapaaehtoiseksi tyhmyysveroksi. Toisaalla ehdotettiin, että sähkömagnetismista jotakin ymmärtävät taistelisivat tulella tulta vastaan: POWERGARD lähettää sähkömagneettista säteilyä, ja säteily on vaarallista!!! Mainosvideossa ainakin näkyy (pun intended) säteilyä noin 600 terahertsin taajuudella, kun laite on käynnissä, ja lisäksi laite lähettää infrapunasäteilyä. (Kuten me kaikki, jotka olemme lämpimämpiä kuin absoluuttinen nollapiste.) Ja se on sähköallergisille haitaksi. Varsinkin, jos se tulee kytketyksi pistorasiaan väärin päin - miksei valmistaja varoittanut tästä?

Is the POWERGARD easy to install?
POWERGARD does not require a professional installation. Simply plug it in and save.

Tällaisten härpäkkeiden myyjät ovat yksi syy siihen, miksi fysiikan pitää olla pakollinen oppiaine koulussa.