Ei_oo_--ttu_todellista piste fi

Sain sähköpostiin linkkivinkin, jonka linkkivinkkaaja oli saanut ircitse lärvikirjasta.

"Huom! Järjestelmässä olevan teknisen vian vuoksi alaviivan (_) sisältävällä sähköpostiosoitteella ei voi tällä hetkellä liittyä Veturiin."

Tekisi mieli kysyä ivalliseen sävyyn, onko VR tilannut tietojärjestelmänsä joltain kahdeksasluokkalaiselta tet-harjoittelijalta, mutta se olisi loukkaus tet-harjoittelijoita kohtaan.

Lärvikirjan aikaleiman mukaan VR on saanut tästä teknisestä viasta asiakaspalautetta eilen aamulla. Kukaan VR:ltä ei ole vielä ehtinyt vastaamaan, että kiitos palautteestasi, korjaamme vikaa parhaillaan niin pian kuin mahdollista seuraavan ohjelmistopäivityksen yhteydessä sen jälkeen kun saamme verkkokaupan toimimaan öisinkin. Siihen asti alaviivallisten sähköpostiosoitteiden haltijoiden täytyy pärjätä perustamalla uusi sähköpostitili VR:n kanta-asiakasohjelmaa varten.*

Ylimääräisen sähköpostitilin perustaminen on asiakkaille suhteellisen pieni riesa verrattuna kaikkeen muuhun, mikä VR:n toiminnassa mättää. Mutta on se kumma, miten joillakin firmoilla käy kerran toisensa jälkeen niin huono tuuri tietojärjestelmähankinnoissa, että mikään ei koskaan toimi.

* Samaan ylimääräiseen sähköpostiin voi sitten kipata muidenkin kanta-asiakasohjelmien mainosroskapostin, niin ei tarvitse tukkia oikeasti käytössä olevaa sähköpostia mainoksilla.

Ei toimi

Aikaisemmin luulin, että luokkaan fyysikon työvälineitä, jotka eivät toimi kuuluisi lähinnä sähkökäyttöisiä vempeleitä. (Muistaako kukaan kouluajoiltaan, kuinka sähköopin kurssilla kaikki demonstraatioparistot olivat tyhjiä, lamput palaneita, virtamittarit reistailivat ja staattinen sähkövaraus purkautui, koska ilmankosteus oli liian suuri?) Nyt olen oppinut, että yliopistofysiikassa on käytettävissä paljon laajempi kirjo välineitä, jotka eivät toimi.

Liitutaulu ei toimi - liitu tarttuu sen pintaan niin heikosti, että yleisölle asti ei näy, mitä taululle on kirjoitettu.

Sivuleikkuri ei toimi - leikkausterä on lommoilla ja tylsä. Sillä ei saa hiuksenpaksuista metallilankaa katki.

Sinitarra ei toimi - se ei tartu kiinni mihinkään. Mitvit, onko meillä käytössä Neuvostoliitossa valmistettua sinitarraa?

Ja nyt sitten jäävesi ei toimi. Ilmeisesti laboratorioon on päässyt pesiytymään Maxwellin demoni, joka pilailee kustannuksellani.

Lämpöopin 2. pääsäännön mukaan lämpö virtaa aina kuumemmasta kappaleesta kylmempään. Jos kulhossa on jäävettä, sen lämpötila on  0°C, koska olomuodon muutos eli jään sulaminen tapahtuu vakiolämpötilassa*. Ja jos jääveteen on upotettu toinen astia, jonka sisällä oleva lämpömittari näyttää 7°C, niin lämpöä siirtyy toisesta astiasta jääveteen eli toisen astian lämpötila laskee.

Maxwellin demoni on pieni otus, joka paimentaa atomeja ja molekyylejä yksi kerrallaan: nopeasti liikkuvat eli kuumat molekyylit yhteen suuntaan, ja hitaat eli kylmät molekyylit toiseen suuntaan. Demonin väliintulo aiheuttaa sen, että kuumien molekyylien keskittymä pysyy kuumana ja kylmä nurkka pysyy kylmänä. Lämpötilat eivät tasoitu, kuten niiden 2. pääsäännön mukaan pitäisi.

Minä yritin mitata, miten valmistamani näytteen sähkönjohtavuus muuttuu, kun näytettä kylmennetään ja kuumennetaan. Näyte oli pullossa, johon oli sullottu lämpömittari ja resistanssimittarin johdot**, ja pullo upotettu jääveteen. Ja lämpömittarin mukaan 7-asteisen pullon lämpötila lähti nousemaan jäävedessä.

Sitten tuli kuumentamisen vuoro. Siirsin pullon jäävesihauteesta silikoniöljyhauteeseen*** ja säädin termostaatin 200°C :een. Pullon lämpötila lähti nousemaan vastahakoisesti ryömien. Lopulta päätin, että nyt se on riittävän kuuma, ja nostin pullon pois öljyhauteesta jäähtymään. Silloin lämpötila alkoi nousta huomattavasti nopeammin.

Voisin syyttää teorian ja havaintojen ristiriidasta pullon suurta lämpökapasiteettia ja huonoa lämmönjohtokykyä, mutta syytän mieluummin Maxwellin demonia. Demonin manaaminen pois tulee halvemmaksi kuin parempien mittalaitteiden hankkiminen, ja onnistumisen todennäköisyys on suunnilleen sama.


* Oletamme, että sulaminen tapahtuu normaalissa ilmanpaineessa, ja että vesi on puhdasta.

** Tietenkin myös resistanssimittari ja sen sähköjohdot reistailivat. Sähkökäyttöinen vempele ei toimi - poikkeuksia tästä säännöstä ei ole koskaan havaittu.

*** Silikoniöljyn kanssa työskenteleminen on loistava keino menettää hermonsa. Silikoniöljy ei pala, ei haihdu, ei reagoi juuri minkään kanssa, ei ole vaarallista, ei haise pahalta eikä tee juuri mitään muuta kuin tahmaa. Jos sitä joutuu väärään paikkaan, sitä ei saa pestyksi pois millään, ja silikoniöljyä käsitellessä sitä joutuu aina väärään paikkaan. Silikoniöljyn kanssa kosketuksiin joutunut esine on tahmea ja liukas siihen asti, kunnes Auringon kuolinkouristukset höyrystävät tämän planeetan olemattomiin. Olen pudottanut käsistäni astian, jonka ulkopinta oli silikoniöljystä niin liukas, ettei siitä saanut otetta.

Sähkö tulee pistorasiasta

Puhelinmyyjä soitti ja yritti kaupata minulle sähkösopimusta. Aina aikaisemmin olen saanut puhelun loppumaan lyhyeen neuvomalla, että kannattaa soittaa opiskelija-asuntolan toimistoon, niin voi tehdä koko korttelin sähkösopimuksen kerralla. Asunnoissa ei ole omia sähkönkulutusmittareita.

Mutta nyt landelle muuton jälkeen vanha vastaus ei enää toimi. Seuraavalla kerralla pitää hoksata sanoa, että emme tarvitse sähkösopimusta, koska täällä landella meillä on autotallissa oma aggregaatti*, joten teemme sähkömme itse.

Kerroin jälkeenpäin Mikrotukihenkilölle, että puhelinmyyjä soitti ja kyseli vaikeita nykyisestä sähkösopimuksestamme. Mikrotukihenkilö totesi, ettei hän ainakaan tiedä, onko meillä joku sähkösopimus ja jos on, niin minkä firman kanssa. Jännityksellä odotamme, saammeko joskus joltakin firmalta laskun kevään aikana käyttämästämme sähköstä.

*Meillä todellakin on oma aggregaatti siltä varalta, että sähkökatkos kestää kauemmin kuin pakastin pysyy kylmänä ilman sähköä. Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ei sillä aggregaatilla sähköistetä koko talon pistorasioita, vaan pakastimelle syötetään sähköä ikkunasta kulkevan jatkojohdon avulla.

Kun kitkakerroin ei riitä

Talvi yllätti autoilijat.

Yleensä yllätyn talvisin siitä, että Harrasteauton oventiivisteet jäätyvät kiinni ja että ikkunoiden puhdistamiseen täytyy varata aikaa. Tänä talvena olen yllätyksekseni yllättynyt siitä, että lumen ja jään peittämä tie voi olla liukas.

Ensin kävi ilmi, että Baijerilaisella Maatalous-Wekottimella ei pääse kotipihaan tähän vuodenaikaan. Ajoneuvon käyttöohjekirjassa nimenomaan varoitetaan, että

luistonesto, ajonvakautus ja lukkiutumattomat jarrut eivät voi kumota fysiikan lakeja,

mikä tarkoittaa sitä, että jos ylämäen kallistuskulman tangentti on suurempi kuin renkaiden ja tien välinen kitkakerroin, niin kuljettajan ei kannata edes yrittää. (Äskeisen väitteen todistus on lukion mekaniikankurssin harjoitustehtävä.)

Sen jälkeen tuli vaikeuksia SaabOpelilla, jossa on nastarenkaat mutta ei luistonestoa. Juutuin pari kertaa kotipihan kaltevan tason puoliväliin, kun ajoneuvo alkoi käyttäytyä poikkeavasti: kun painoin enemmän kaasua, auto pysähtyi paikoilleen. Renkaat kyllä jatkoivat pyörimistään, kunnes älysin hellittää kaasupolkimesta.

SaabOpel pysyi jarrun varassa paikallaan kaltevalla tasolla, joten päättelin, että renkaiden pito saattaisi juuri ja juuri riittää kotiinpääsyyn. Verryttelin kytkinjalkani ja ryömittelin autoa ylämäkeen infinitesimaalisen pienellä nopeudella (n. 3 cm/min). Liian raskas kaasujalka tuotti negatiivisen palautteen VVRRRUMMM! johon eteneminen pysähtyi, mutta lopulta kärsivällisyys palkittiin.

Sitten jouduin harjoittelemaan Harrasteauton ryömittelyä kaltevalla tasolla päästäkseni kotipihaan, ja sitten päästäkseni pois tuttavaperheen pihalta. Tuttavien piha on montun pohjalla, ja sieltä pääsee kadulle vain kiipeämällä ylös hyvin jyrkkää, pitkää, mutkaista ja liukasta mäkeä.

Pääsin ylös noin viidesosan matkasta, ja sitten renkaista alkoi kuulua luistoneston TRR-TRRK! ja Harrasteauto pysähtyi. Muutaman kerran peruutin ja yritin uudestaan. TRR-TRRK. Lopulta hoksasin ajaa niin lähelle tien reunaa, että toisen puolen renkaat nousivat vähän tien reunassa olevan lumikasan päälle. Yksi vetävä pyörä sai otteen lumesta, ja sen voimin Harrasteauto nosti itsensä pois potentiaalikuopasta.

Tästä kokemuksesta viisastuneena päättelin, että jos tien reunalle kasautunut lumi olisi jäätynyt kovaksi ja liukkaaksi, niin Harrasteauto olisi pitänyt pysäköidä tuttavien pihalle odottamaan kevättä. Sitten korjasin päätelmääni siihen suuntaan, että jos koko tie olisi jäätynyt kovaksi ja liukkaaksi, niin Harrasteauto ei olisi pysäköitynä tuttavien pihalla, vaan meressä pihan vieressä. Jos renkaiden ja tien välinen kitka ei riittäisi, auto jatkaisi suoraviivaista rataa kiihtyvällä liikkeellä alamäkeen.

Auto on enintään niin hyvä kuin sen alla olevat renkaat.

Suurin osa autoilijoista oppii autokoulussa hokemaan hyvätrenkaat hyvätrenkaat kuin haukionkala haukionkala*. Lukion mekaniikankurssilla pitäisi oppia, että  μG/cos α = mdv/dt (ilmanvastus oletetaan mitättömäksi) ja tältä käsitteelliseltä pohjalta voida keskustella vetävien pyörien merkityksestä. Jos äskettäin ajokortin saanut lukiolainen saa käyttöönsä auton, jolla teho/järki-suhde on vaarallinen, niin joko luistoneston TRR-TRRK! havainnollistaa kitkan merkitystä tylsällä tavalla tai sitten luistoneston toimimattomuus havainnollistaa sitä tuhoisalla tavalla.

Ja sitten sitä vasta todella tajuaa, miten hyvätrenkaat liittyy kreikkalaisiin kirjaimiin  μ [myy] ja α [alfa], kun huomaa istuvansa autossa, joka luisuu taaksepäin vaikka jarrupoljin on pohjassa. Käsitteellisen fysiikan ymmärrykseni koheni perstuntumalta. Täytyy ostaa Harrasteautoon sellaiset renkaat, joilla sen suorituskyky pääsee oikeuksiinsa.

*Näytettiinkö teillekin niitä paperilappuja, joiden koolla havainnollistettiin, miten pieni pinta-ala renkaasta on kontaktissa tien pintaan?

Miten lämpöoppia pitäisi opettaa

Graduohjaaja oli ärtynyt. Suurin osa hänen opiskelijoistaan oli tehnyt esseetehtävässä saman virheen. Virheen lähteeksi paljastui Wikipedia, jossa lämmön käsite oli selitetty väärin.*

Ongelman alku ja juuri on ilmeisesti siinä, että arkisessa suomen kielessä käytetään sanaa lämpö ikään kuin se olisi sanan thermal suomennos ja yhdyssanan alkuosa. Esimerkiksi thermal energy suomennetaan lämpöenergiaksi, jota puolestaan käytetään lämpömäärän tai lämmön synonyymeina - väärin. Thermal whatever suomennetaan lämpö-sitäsuntätä, vaikka käsitteellisesti oikea suomennos olisi terminen sitäsuntätä. Lämpö tarkoittaa samaa kuin englannin heat - ei siis se hellekeli, vaan se energia, joka siirtyy kuumemmasta kappaleesta kylmempään.

Englanniksi termodynamiikan alkeita opiskelevan on varmaankin helpompi olla sekoittamatta käsitteitä temperature ja thermal energy.** Kokemukseni mukaan suomenkielinen kahdeksasluokkalainen ymmärtää peruskoulun termodynamiikan*** kurssista keskimäärin tämän verran:

Lämpöblaablaablaa blaablaablaa blaablaablaa. Laalaalaa laalaalaa celsiusaste 1°C laalaalaa. Laalaalaa lämpölaajenemisen vuoksi putket rikkoutuvat talvella laalaalaa.

Graduohjaaja tuli siihen tulokseen, että suomen kieleen tarvitaan uusi sana tarkoittamaan samaa kuin englannin heat. Sen jälkeen sanan lämpö voisi hyväksyä sanan terminen suomennokseksi. Miten olisi lieke, jota käytettiin 1800-luvulla sähkön synonyymina? Ei kai kukaan hywin wanhan koulukunnan fyysikko**** ole vaarassa hämmentyä uudesta käsitesekaannuksesta?



* Graduohjaajan ärtymyksen seurauksena hälytettiin päivystävä fyysikko korjaamaan Wikipedian tekstiä.
** Tosin ehkä englanninkieliselle koululaiselle heat voi tarkoittaa samaa kuin a hot temperature. Mitenkähän saksankielinen koululainen käsittää sanan Wärme?
*** jolle siis lämpöoppi on huono ja harhaanjohtava suomennos
**** Yksi labrakavereistani kertoi käyttäneensä hiukkasfysiikan tentissä huvin vuoksi kotoperäistä sanaa erkale. En tiedä, oliko se halpaa huvia, vai maksoiko se pistemenetyksiä arvostelussa.

Olen vain töissä täällä

Ensi viikolla on edessä viimeinen opettajasijaisuus puoleen vuoteen. Opettaminen on ihan kivaa, mutta muutaman päivän pätkäsijaisuudessa on aina ylimääräisenä jännityksenä avaimen saaminen, oikeaan paikkaan löytäminen, "kyllä meidän ope aina antaa meidän heittää natriumia viemäriin olla välitunnit sisällä" ja nyt digitaalisena aikana vielä käyttäjätunnukset työkaluihin. Suosikkivälineeni on muuten liitutaulu, juurikin siksi, että se yleensä toimii idioottivarmasti.

Lievällä kauhulla ajattelen sitä, että ensi viikolla pitää neljänä päivänä olla kello 8.00 valmiina aloittamaan esitys. Jos kuljen töihin autolla, minun pitää lähteä kotoa viimeistään kello 7.00. Jos kuljen töihin julkisilla, minun pitää lähteä kävelemään bussipysäkille viimeistään kello 5.25. Kuinka monentena päivänä veikkaatte Harrasteauton hajoavan?

Jos tästä unirytmin shokkihoidosta selviän, niin teen koko kevään enemmän kuin mielelläni 12-tuntisia päiviä yliopistolla. Väitöskirjaohjaaja onnistui juonimaan minulle puolipäiväisen* työn, jotta voisin kieltäytyä pikasijaisuuksista ja keskittyä mittauksiini. En ole vielä aivan täysin sisäistänyt, millaisen lottovoiton olen saanut.

*Jos ei toisin täsmennetä, käsitteet "päivä" ja "vuorokausi" tarkoittavat jokseenkin samaa asiaa. Vuorokausi on 24 tuntia, ja puolet siitä on 12 tuntia, mikä on melko tyypillinen jatko-opiskelijan työpaikallaan viettämä aika. Lähempi tarkastelu saattaisi kyllä paljastaa ns. tehokkaan työajan osuuden olevan pienempi.

Sattui

Muutama päivä sitten kolautin jumpassa varpaani lattiaan. Se vihlaisi hetken, mutta pystyin jumppaamaan tunnin loppuun asti, eikä ohjaajakaan valittanut, että olisin seissyt väärässä asennossa.

Seuraavana päivänä varvas oli kipeä, ja sitä seuraavana päivänä jalka oli turvonnut. Muistelin, että venähtänyt lihas on kipeä ja turvoksissa 2-3 päivää, ja paranee sitten itsekseen. En viitsinyt lähteä kuulemaan lääkäriltä, että

"venähtänyt lihas on kipeä ja turvoksissa 2-3 päivää, ja paranee sitten itsekseen",

 joten ajattelin googlettamalla varmistaa oman diagnoosini ja hoito-ohjeeni.

Tulokset:
[  ] Opin jotain uutta KKKB-ohjeen* lisäksi.
[x] Pyörrytti ja oksetti lukea, millaista lihaksen rikkoutumista venähdys tarkoittaa.

Tällaisen olon vallitessa jotkut kai lupaavat, etteivät juo enää koskaan. Minä lupaan, etten enää koskaan lue itsehoito-ohjeita netistä.

*KylmäKohoKompressioBurana

Elämää republikaanivyöhykkeellä

Jotenkin tässä pääsi käymään niin, että minusta ja Mikrotukihenkilöstä tuli asuntovelallisia. Pankkivirkailija ja kaupanvahvistaja suorittivat suhteemme virallistamiseen liittyvät toimitukset. Ostimme omakotitalon Hornankuusen kehyskunnasta.

Lähin bussipysäkki - ja myös lähin katuvalo ja lähin kestopäällystetty tie - sijaitsee 2 km päässä. Täältä ei pääse yhtään mihinkään ilman autoa. Viherpiipertäjää kirpaisee ajatus henkilökohtaisesta hiilijalanjäljestä. Lisäksi sosiaalisiin rientoihin osallistuminen edellyttää sopimista siitä, kuka on ajokunnossa.

Taloudessamme on toki ollut kaksi autoa jo vuosia, mutta aikaisemman asunnon pihalla toinen autoista saattoi seistä niin kauan ajamatta, että siitä tyhjeni akku tai rengas. Ja kun auton havaittiin olevan lakossa, bussilla tai polkupyörällä yleensä ehti perille.

Nyt pihalla on kaksi autoa, joiden yhteenlaskettu ikä hipoo 30 vuotta, ja joiden parhaat ominaisuudet yhdistämällä saisi kootuksi yhden ihan käyttökelpoisen auton. 26-vuotiaassa Harrasteautossa on ilmenee uusi vika päivässä, huonompana päivänä kaksikin, mutta siinä on vetokoukku ja nastarenkaat. 4-vuotiaassa Baijerilaisessa Maatalous-Wekottimessa on kaikki ne varusteet, jotka wannabe ääriporvari tarvitsee tehdäkseen vaikutuksen vertaisryhmäänsä, mukaanlukien tyhjä kohta vetokoukun paikalla. Kotipihan sisäänajoväylä on kuitenkin tähän vuodenaikaan sen verran hyvä toteutus kitkattomasta kaltevasta tasosta, että kuljettajalla ei ole keinoja ohjata Baijerilaisen liikettä.

Viime kerralla pihalta poistuessaan Mikrotukihenkilö havaitsi yllätyksekseen, että auton nokka osoitti päinvastaiseen suuntaan kuin mihin hänen oli tarkoitus lähteä. Minä ajoin takaisin kotiin, ja vasta i = i + 1:llä yrityksellä ajoväylällä oli sen verran hiekoitushiekkaa ja Baijerilaisella sen verran vauhtia, että pääsin perille luistoneston merkkivalon välkkyessä. Mikrotukihenkilö alkoi harkita, pitäisikö täällä landella sittenkin olla nastalliset talvirenkaat.

Landelle muuttaessamme ajattelimme, että täällä voi sitten pitää koiraa vapaana pihalla samalla, kun itse puuhastelemme ulkona. Muuttokuormaa purkaessamme Fifi osoitti ymmärtäneensä jo, että nää on meiräm maita perkele, ja syöksyi tielle ohikulkevan naapurin koiran kimppuun. Ensimmäinen ulkopuuhastelu on siis oleva koiranpitävän aitauksen rakentaminen.

Edelliset asukkaat valittivat, että talosta löytyy jatkuvasti hiirenpapanoita. Irvikissan harmiksi talosta ei kuitenkaan ole löytynyt vielä yhtään hiirtä. Ulkona on ollut sen verran kylmää, märkää ja inhottavaa, että Irvikissa ei ole kovin tosissaan yrittänyt poistua sisältä. Se on keskittynyt lähinnä testaamaan uusien tuolien ja sohvan löhöilyominaisuudet ja pyrkimään niihin huoneisiin, joiden ovi pidetään suljettuna.

Yksi talon edellisistä asukkaista oli laillistettu sähköasentaja, joten talon sähköasennukset on toteutettu mielenkiintoisesti. Esimerkiksi aamukahvin keittämiseen tulee yksi työvaihe lisää, kun kahvinkeittimen käynnistämisen lisäksi pitää muistaa käynnistää se pistorasia, johon kahvinkeitin on kytketty. Oma väki tietää kyllä, että kahvinkeitin käynnistetään liesituulettimen yläpuolella olevasta painikkeesta.

Vielä tämän viikonlopun voin kuvitella muuttaneeni asumaan kesämökille. Ensi viikolla sitten selviää, kuinka täältä käsin käydään töissä tai jatko-opiskelemassa kaupungissa.

Viikonloppufiilis

En yleensä rieku baareissa valomerkkiin asti, mutta kun labrakaveri väittelee, niin karonkan jatkojen jatkot jatkuvat kolmannen valomerkin jälkeen vielä laboratorion taukohuoneessa. Kun Väitöskirjaohjaaja alkoi yksi kerrallaan ylistää opiskelijoitaan hyviksi tyypeiksi, katsoimme Kokeneemman Kollegan kanssa parhaaksi takavarikoida hänen löytämänsä tonkan denaturoimatonta spriitä.

Juhlinnan jälkeen aion viettää viikoloppua lähinnä lataamalla akkuja.

#Harrasteauto #virtavähissä

Luontevaa kuin suomalainen seuraelämä

Facebookissa jaetun linkin kautta päädyin tänään labrassa uunin jäähtymistä odotellessani lukemaan spekuloivaa keskustelua suomalaisten naisten baarikäyttäytymisestä.

Näin kesällä on tultu käytyä viihteellä ja baareissa ja siellä suomalaisten naisten asenteet hämmästyttävät, vaikka jokainen tietää miksi baariin lähdetään. Kun ystävällisesti lähestyy suomalaista naista baarissa, vaikka sanomalla moi, niin suomalainen nainen vain katsoo silmät palloina kuin tietämättä miksi hänelle moikataan.

Kun saman tekee baarissa ulkomaalaiselle naiselle, tämä reagoi heti ja moikkaa takaisin ja jopa kysyy mitä kuuluu. - - 

Niin, ne maahanmuuttajat eivät ole vielä oikein sopeutuneet suomalaiseen kulttuuriin, vai miten se nyt meni? Käytös, joka pintapuolisesti tarkasteltuna vaikuttaa siltä, että 

Eräänlainen sivistys puuttuu suomalaiselta naiselta.

johtuu siitä, että

jokainen suomalainen* tietää miksi baariin lähdetään

mutta ulkomaalaistaustainen tulkitsee baarin sosiaalisia tilanteita oman kulttuurisen viitekehyksensä mukaisesti. Eläväisemmän small talk -kulttuurin maasta saapunut nainen olettaa, että jos uusi baarituttavuus avaa keskustelun sanomalla "moi, mä olen Urho**, mitä kuuluu?", siitä seuraa hetki rupattelua siitä, mistä ulkomaanelävä on kotoisin ja miten hän on viihtynyt Suomessa, eikä sen ihmeempää. 

Ulkomaalaiselta (tai pitkän ulkomaillaoleskelun jälkeen Suomeen palanneelta) naiselta puuttuu aavistus siitä, että jos nainen noteeraa Urhon olemassaolon ja jopa vastaa ystävällisesti tervehdykseen, Urho ei tulkitsekaan sitä small talkiksi. Naisen täytyy varoa, ettei Urho luule, että nainen on hänestä pariutumismielessä kiinnostunut! Suomalainen nainen pelkää, että vastauksen "moi, kiitos hyvää kuuluu" jälkeen hän ei pääse loppuiltana enää eroon Urhosta, joka yrittää liimautua hänen seuraansa. Siksi

Suomalaisen naisen käytöstavat baareissa ovat luontaan pois työntäviä. Ei ole iloisuutta, seurallisuutta, ei olla lähestyttäviä. - -

koska he yrittävät viestittää, että

- - eivät halua miehen lähestyvän heitä.

Kunnollinen suomalainen heteromies todellakin kärsii siitä, että hän kuuluu joukkoon, jolla on suomalaisten naisten silmissä huono maine. On ikävää, että muutama ääliö on pilannut koko ryhmän maineen.***

Miten huonomaineista ryhmäänsä parempi yksilö voisi viestittää uusille tuttavuuksille, että ensivaikutelman aktivoimat ennakkoluulot eivät päde hänen kohdallaan? Millainen kravatti, rintamerkki tai huomioliivi tarkoittaisi sitä, että asusteen käyttäjä etsii baarista hauskoja keskusteluja uusien ihmisten kanssa, ja lupaa olla ryhtymättä maanvaivaksi, jos keskustelukumppani haluaakin lopettaa keskustelun?

Jan Rossin osuvasta loppupäätelmästä muuttaisin vain yhden sanan:

Eräänlainen sivistys puuttuu suomalaiselta naiselta baarikansalta. Ei osata, ei haluta ja eikä ymmärretä. Surullista.

* lisäys omani
** nimi muutettu
*** Tuliko muuten kenellekään muulle tästä sellasta bon voyage -tunnetta, siis että ootte kuullu tän joskus aikasemminkin?