Alkoholikulttuuria

Wali Hashi uskaltautui kritisoimaan suomalaista alkoholikulttuuria. Kuluneen vitsin mukaan suomalaiset haluavat aina tietää, mitä toiset meistä ajattelevat, ja yllättävän hyvin tämä tieto on tällä kertaa otettu vastaan. Kommenttiketjun ensimmäiset kirjoitukset ovat samaa mieltä: eihän siinä ole mitään järkeä, että juopottelu on sosiaalisesti hyväksytty harrastus, ja alkoholista kieltäytymistä joutuu selittelemään.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen haluaakin vähentää alkoholin kokonaiskulutusta hintaa nostamalla ja saatavuutta vaikeuttamalla. Epäilemättä kansan mielessä peruspalveluministerin tehtävänimike muuttuu pikapuoliin kukkahattu- ja holhousministeriksi. Eräs kaverini filosofoi, että joka kerta, kun Suomessa alkoholin hinta laskee, kulutus kasvaa. Sitten, kun Suomesta ostetun alkoholin hinta nousee entiselle tasolleen, kulutus ei laske, vaan tuonti Virosta kasvaa. Tästä voi päätellä, mitä tapahtuu, kun hintaa hilataan muutaman kerran ylös ja alas, kun jokainen ministeri haluaa saada aikaan jonkin muutoksen suomalaisten juomistavoissa.

Juhani Seppänen kirjoitti kirjassaan Selvästi juovuksissa osuvasti alkoholista. Lääkärin näkökulmasta suurkulutuksen rajana pidetyt 24 annosta viikossa miehille ja 16 naisille ovat enemmän tai vähemmän hihasta vetäistyt. (Joitko viime viikolla vain 23 pientä kaljaa? Sitten ei ole syytä huoleen, jatka samalla tavalla!) Jos alkoholin haittavaikutuksia arvioitaisiin samalla tavalla kuin lääkkeiden, eli eläinkokeiden perusteella ja virherajat varmasti turvallisempaan suuntaan pyöristäen, lääkärit suosittelisivat nauttimaan enintään ruokalusikallisen olutta tai teelusikallisen viiniä vuorokaudessa. Suuremmista annoksista saattaa aiheutua häiriöitä keskushermoston ja maksan toimintaan.

Muiden lääkkeiden tapauksessa keskushermoston lamaantumista ja siitä aiheutuvia keskittymisvaikeuksia, aistiharhoja, sssheeevvässhti artikuloimissshen vaikeukssshia ja impulssikontrollin heikentymistä pidettäisiin hyvinkin kiusallisina sivuvaikutuksina, mutta alkoholin nauttimisessa ne ovat toiminnan tarkoitus. Vai juoko joku olutta tai hyviä viinejä vain maun vuoksi? Sitten varmaan alkoholiton olut tai alkoholiton viini osuu loistavaan markkinarakoon: maistelija voi juoda miten paljon haluaa ilman, että antaa huonoa esimerkkiä lapsille tai vaarantaa kykynsä ajaa autoa. Kuulostaako kuivalta kuin teekkarivitsi alkoholittomasta Koskenkorvasta?

Rohkenen väittää, että suomalaiset juovat alkoholia pääasiassa kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että niin kuuluu tehdä, koska Kaikki Muutkin juovat. Vertaisryhmän painostuksesta varoitellaan yleensä teinejä, mutta eivät aikuisetkaan ole sille immuuneja. Osaatteko kuvitella häihin, aikuisten synttäreille tai pikkujouluihin niin hauskan ohjelman, ettei kukaan ehdi kiinnittää huomiota siihen, ettei alkoholia tarjoilla? Tietyissä juhlissa kuuluu asiaan, että alkoholia on tarjolla, koska Kaikki Muutkin tarjoavat alkoholia vastaavissa juhlissa.

Toinen syy on se, että aikuiset haluavat tulla lapsiksi jälleen. Mitä enemmän promilleja ihmisellä on veressään, sitä useamman vuoden hän nuortuu. Ensin katoaa kyky ajatella kypsästi, sitten kyky ja lupa ajaa autoa. Teinin tasolle päästessään humalainen aikuinen tuntee itsensä haavoittumattomaksi ja uhmakkaaksi, mutta hänellä on suuri tarve tehdä jotain, joka ällistyttäisi kavereita. Jos juominen nuoruuden lähteestä jatkuu, katoaa pelko julkisesti laulamista kohtaan, itsenäisesti syöminen ei enää onnistu, ja mielipaha ilmaistaan nyrkkitappelulla. Taantumista tapahtuu myös siisteyskasvatuksessa ja kävelemisessä. Ja seuraavana aamuna tuntuu syystäkin siltä, kuin olisi ikääntynyt 30 vuotta yhdessä yössä.

Perinteinen alkoholivalistus keskittyy varoittamaan ihmisiä siitä, että jos he juopottelevat, he ovat vaarassa päätyä tekemään jotain hölmöä, kuten kiipeämään luvatta työmaanosturin huipulle, harrastamaan esiaviollista seksiä tai laulamaan karaokea julkisella paikalla. Ongelma on siinä, että iso osa ihmisistä haluaa kiivetä luvatta jonnekin, harrastaa seksiä tai laulaa karaokea, mutta ei uskalla tehdä sitä selvin päin. Siksi jotkut tarvitsevat alkoholia voidakseen pitää hauskaa. Miten olisi vappu raittiina? (Tätä pitäisi joskus kokeilla, ihan vain nähdäkseni, hämmästyisivätkö poliisit pidättäessään känniääliön sijasta raitisääliön.)

Suomessa ei juoda poikkeuksellisen paljon alkoholia, mutta täällä päihtyneenä on sallittua paitsi näyttäytyä toisten seurassa, myös tehdä kaikkea sitä, mitä hillityn ja järkevän suomalaisen ei tavallisesti ole sallittua tehdä. Kun tätä hillittömyyden ainoaa ilmaisukanavaa yritetään noin kerran ministerikaudessa hillitä, kansa purnaa holhouksesta. "Taas tehdään alkoholin juominen hankalaksi meille kohtuukäyttäjille, vaikka ne ongelmakäyttäjät ovat ihan muualla!"

Juhani Seppäsen mukaan suomalainen alkoholilainsäädäntö on omituinen sekoitus sallimista ja kieltämistä siksi, että kansan vaatimuksesta lainsäätäjät yrittävät ensisijaisesti turvata alkoholin mahdollisimman helpon saatavuuden "minulle, joka olen kohtuukäyttäjä", ja sen ohella rajoittaa alkoholin saatavuutta "niiltä ongelmakäyttäjiltä". "Ne ongelmakäyttäjät" tunnistaa siitä, että he ovat päihtyneempiä kuin minä. He eivät pysty olemaan ilman alkoholia, eivätkä tajua riippuvuuttaan itse. Ja on kamalan holhoavaa, että minä, kohtuukäyttäjä, joudun olemaan jossakin tilanteessa ilman alkoholia, jotta ne ongelmakäyttäjät saataisiin hetkeksi kuiville. Kyllä minun pitäisi voida juoda missä tahansa, koska en minä ole alkoholiriippuvainen. (Wait, what?)

Suomalainen alkoholikulttuuri muuttuu sitten, kun "kaikki me kohtuukäyttäjät" pidämme "niiden ongelmakäyttäjien" auttamista tärkeämpänä kuin mahdollisuutta juoda oma kohtuullinen annoksemme missä ja milloin tahansa. Voimme ottaa ihan vain yhden alkoholittoman juoman, tämän kerran, seuran vuoksi, kun ei seuralainenkaan juonut alkoholia, ei se vielä kohtuukäyttöä vaaranna. Jos "näissä tilaisuuksissa alkoholin juominen kuuluu asiaan, koska Kaikki Muutkin" ei ole teinille kelvollinen syy juoda, niin ei se ole aikuisellekaan.

Kelvollinen, tai ainakin rehellinen, syy nauttia alkoholia on halu kokea lieviä aistiharhoja, tuntea olonsa lämpimäksi ja pörröiseksi ja luopua tilapäisesti osasta arvostelukykyään. Sellaisia tilanteita tulee joskus meille kohtuukäyttäjille.

Laphroaig single-malt scotch, however, is a solution. It’s about 43% ethanol, the rest is mostly water.  Because water is present in the highest amount, water is the solvent and ethanol is the solute. [Lähde: http://thefinchandpea.com/2012/12/01/science-caturday-is-alcohol-the-solution/]

 

Lasten alkoholivalistuksessa puolestaan pitäisi varoa luomasta sellaista mielikuvaa, että alkoholin käyttäminen olisi aikuisten juttu tai liittyisi jotenkin kykyyn tehdä itsenäisiä päätöksiä. Yhteistä pähkäiltävää riittää sekä lapselle että vanhemmalle, kun yritetään ymmärtää, miksi aikuiset juovat alkoholia päästäkseen hetkeksi eroon aikuisen oikeuksistaan ja kyvystään tehdä itsenäisiä päätöksiä. Ja jos haluaa opettaa lapselle, että päätöntä sekoilua voi harrastaa isonakin ilman alkoholia, se kannattaa osoittaa omalla esimerkillä.