Opettajatoveri oli pitänyt ruotsintuntia. Yhdeksäsluokkalainen poika oli kysynyt, onko är en- vai ett-sukuinen sana.
Opettaja oli aidosti ilahtunut kysymyksestä. Oppilas oli seurannut opetusta ja lopultakin tajunnut, että ruotsin kielessä on en- ja ett-sukuisia sanoja. Hän ei vain vielä ymmärrä, mitä eroa on verbeillä ja substantiiveilla.
Minä opetin seitsemäsluokkalaisille suomen kielen sijamuotoja. Ajattelin aloittaa kertomalla, kuinka suomalainen, ruotsalainen, saksalainen ja englantilainen taivuttavat sanan koira.
Päädyin aloittamaan siitä, että nimenhuudon aikana keräsin pois kaksi kännykkää, kaksi kännykän suojakuorta ja yhden lompakon, sekä komensin kaksi hälisevää ja luokassa olevia tavaroita sörkkivää oppilasta vaihtamaan paikkaa. Keskustelematta oleminen nimenhuudon ajan oli ylivoimaisen vaikeaa, mutta useimmat osasivat sentään ottaa kirjan ja vihkon esiin repusta.
En ihmettele, että minut on kutsuttu sijaiseksi sen vuoksi, että viranhaltijan ääni on käheytynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti