Sain ajokortin kymmenen vuotta ja kaksi kuukautta sitten. Tänään ajoin ensimmäisen kerran autoni sellaiseen paikkaan, että tarvitsin traktorin apua päästäkseni jatkamaan matkaa.
Yritin peruuttaa pihalta tielle, mutta auton peileistä tulkitsin sijaintini hieman väärin, ja peruutinkin osittain tien vieressä olevaan ojaan. Auton takapyörät pääsivät tielle asti, mutta etupyörät juuttuivat lokaaliin potentiaalienergian minimikohtaan. Vetävien pyörien pito ei aivan riittänyt siihen, että auto olisi saanut itsensä kiskotuksi kokonaan tielle. (Toisin kuin väitetään, etuvetoisella autolla ei näköjään voi peruuttaa pois mistä tahansa liemestä.)
Ystävällinen naapuri tuli virittämään hinausliinan auton vetokoukusta traktorin keulaan, ja veti autoa traktorilla metrin verran oikeaan suuntaan. Toinen takarengas kohosi hetkeksi irti tiestä, mutta tilanne oli pian ohi ja auton kaikki neljä rengasta taas tukevasti tien pinnassa. Auto ajettiin takaisin pihalle pikaista vauriotarkastelua varten. Sen pohjaan oli takertunut hiukan ruohotupsuja, mutta muita merkkejä maakontaktista ei havaittu.
Säädin peilit paremmin, ja peruutin uudestaan tielle. Tällä kertaa pääsin onnistuneesti perille. Kotona havaitsin vielä, että auton keulassa oleva lohkolämmittimen pistorasia oli täynnä lunta. Millaisessa kulmassa auton keula oikein otti kontaktia ojan pohjalla olevaan lumeen, kun lumi tunkeutui pistorasian suojaläpän alle, mutta ei kuitenkaan näyttänyt rikkoneen mitään?
Suuremmilta vaurioilta siis vältyttiin, mutta Murphyn laki ilkkuu tämän liikenneonnettomuuden ajoituksessa. Kuka muka uskoo, että kukaan oikeasti ajaisi autoaan ojaan aprillipäivänä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti